TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
SYRJÄNMÄEN KOULULLA pääsee heinäkuun alussa uppoutumaan hetkeksi hitaaseen elämään ja hiljaisuuteen. Osana valtakunnallista avoimet puutarhat -teemapäivää Liisa Brander-Keskinen ja Marja Taberman apujoukkoineen järjestävät kaksipäiväisen Kuhmoinen kukkii -tapahtuman, jossa voi puutarhan ihastelun lisäksi löytää iloa itse tekemisestä.
– Viime vuonna haikailtiin Kuhtuun perään. Tämä on meidän vastavetomme sille, mutta kun emme ole kumpikaan syntyperäisiä kuhmoislaisia, niin emme alkaneet ketään kuhtumaan. Laitettiin sitten Kuhmoinen kukkimaan, Brander-Keskinen kertoo.
Vuosittaiseksi suunniteltu tapahtuma lunastaa hänen mukaansa myös alkuperäisen lupauksen, jonka mukaan Syrjänmäen koulu tulee olemaan yleisölle avoin.
Kuhmoinen kukkii -tapahtumaa on valmisteltu parin vuoden ajan. Sen teemakukat ovat auringonkukka ja lumme – miksi juuri ne, sitä ei osaa kertoa sen paremmin Brander-Keskinen kuin Tabermankaan.
– Auringonkukka on hirveän inspiroiva. Se sytyttää ihmisiä. Lumme on harvojen herkku, sen nähdäkseen pitää lähteä rannalle, kaksikko toteaa.
Varmaa kuitenkin on, että ensi vuonna teemakukat ovat samat. Sen jälkeen niiden tilalle voisivat nousta esimerkiksi pihlaja ja pelargonia, jotka esiintyvä Pekka Halosen maalauksissa.
Meillä on tällaisia filosofisia periaatteita.
Liisa Brander-Keskinen
”ELÄ KIIREELLÄ ihminen ittees pilloo. Hermos jos männöö, niin onko siitä illoo.” Runo on Kalle Väänäsen käsialaa ja kuvaa sitä ilmapiiriä, jota Brander-Keskinen ja Taberman Syrjänmäessä vaalivat. He kehottavatkin ihmisiä saapumaan Kuhmoinen kukkii -tapahtumaan kiireettömästi, sillä siellä on mahdollisuus tehdä paperikukkia (paperi kukkii), virkata isoäidinneliöitä (lanka kukkii) tai osallistua taidetyöpajoihin, joissa kukkivat asvaltti ja koristekapselit. Kaksi viimeksi mainittua on Päijäläkodin asukkaiden Joni Liivenkorkeen ja Viljo Sihton vetämiä. Tapahtuman järjestäminen on ollut osa Päijäläkodin asukkaiden kuntouttavaa työtoimintaa.
– Minä neuvon junk journalin, eli roskakirjan tekemisessä. Tarjolla on värityskuvia ja kerron, minkälaisia värejä kannattaa hankkia ja mitä voi tehdä silloin, kun ei jaksa värittää kuvaa loppuun. Värittäessä on turha pelätä epäonnistumista, sillä jos minä olen sen oppinut, niin sinäkin opit, Taberman kertoo.
Brander-Keskisen mukaan heidän toiveenaan on, että vierailija voisi pariksi minuutiksi keskittää huomionsa johonkin tekemiseen, on se sitten palapelin tekoa tai värittämistä.
– Meillä on tällaisia filosofisia periaatteita. Värityskuvia ei voi kerätä täältä kotiin, vaan ne pitää aloittaa täällä.
Brander-Keskinen sanoo kaipaavansa pitäjään enemmän niin sanottua ITE-taidetta, eli itse tehtyä taidetta. ITE-taide on sellaisten tekemää, joilla ei ole alan koulutusta.
– Kuka tahansa voi olla hyvä taiteilija ilman, että on ollut akatemiassa opiskelemassa alaa. Siihen liittyy oivaltavuutta ja sitä, että taide tulee tekijästä sisältä. Meillä ei sellaista nyt näe, Brander-Keskinen ja Taberman toteavat.
