KATSELIN MUUTAMA viikko sitten naapurikaupungissa aamukahvilla istuessani ikkunasta, kuinka nuori karhu koikkelehti pihatien poikki. Lähipiiriltä sain välittömän palautteen: lapsia ei sitten päästetä yöksi telttaan nukkumaan. En ottanut varoituksia kovin vakavasti – tämä Nalle Puh näytti kulkevan niin aistit valppaana ja varovaisena, että en uskonut sen uskaltautuvan pihan puolelle telttaa tonkimaan. Eikä se myöskään onnistunut karkottamaan minua pois lähimetsistä tarkastelemasta mustikkasadon tilannetta.
Viime viikolla mediassa käytiin näyttelijä Linnea Leinon Ylelle antamasta haastattelusta liikkeelle lähtenyttä irvokasta keskustelua siitä, kohtaisiko metsässä mieluummin miehen vai karhun. Moni tuntui olevan Leinon kanssa samaa mieltä siitä, että karhu on turvallisempi. Harvinaisempi se ainakin on, vielä etenkin näillä leveysasteilla, joskaan oman kokemukseni mukaan lähilaavuilla ei ruuhkaksi asti ole sen paremmin miehiä kuin naisiakaan.
Leinon julkisanomat näkemykset eivät synny tyhjästä. Yksittäisen ihmisen kohtaaminen yksin vieraassa ympäristössä ei ole aina pelkästään iloinen asia. Karhun tai minkä tahansa muun suurpedon etäällä pitäminen on melko yksinkertaista, ja kohdatessakin eläinten käytös on jonkin verran ennalta arvattavissa tai vähintäänkin tulkittavissa. Ihmiseen eivät kuitenkaan päde samat lainalaisuudet. Arvaamattomuus ja epäjohdonmukaisuus ovat piirteinä jos eivät aina vaarallisia niin ainakin epämiellyttäviä.
Aikana, jolloin pienikin havainto suurpedosta kirjataan sosiaaliseen mediaan, syytetään ihmisiä helposti luonnosta vieraantumisesta ja petohysteriasta. Siitä ollaan kuitenkin kaukana, karhuherra Paddington toivotetaan lämpimämmin tervetulleeksi kuin naapurin herra. Turvallisuuden tunteen horjuminen sekä luottamuksen mureneminen ihmisten, lajitovereiden, kesken puolestaan on ikävä yhteiskunnallinen ilmiö, joka ei pidemmän päälle jatkuessaan tiedä meille hyvää.
Pelon ei tulisi olla ensisijainen tunne, kulkee vapaa-ajallaan sitten metsässä tai ihmisten ilmoilla. Leinon julkilausumat yleistykset ovat ikäviä ja leimaavat turhaan kaikki miehet vaarallisiksi. Leinon ja kaikkien muidenkin on hyvä muistaa, että sen kerran, kun metsässä apua tulee tarvitsemaan, paikalle saapuu suurella todennäköisyydellä – vieras mies.
Katja Sirviö
