TOISTASATAA VIERASTA kokoontui sunnuntaina juhlimaan 240-vuotiasta Kuhmoisten kirkkoa. Tunnelma sekä jumalanpalveluksessa että sitä seuranneessa juhlassa seurakuntakodilla oli lämmin kuten juhlissa kuuluukin. Pieteetillä järjestetty tilaisuus huomioi paitsi oman arvonsa myös vieraat, jotka puolestaan omalla käytöksellään kunnioittivat juhlan isäntien vaivannäköä.
Sunnuntaina juhlittiin kirkkoa rakennuksena, uskonyhteisön kotina. Sana ”kirkko” viittaa rakennuksen lisäksi myös järjestäytyneeseen uskonyhdistykseen. Uskonto on kuitenkin menettämässä merkitystään tämän päivän arjessa ja elämässä. Maallistumista on tapahtunut sekä yhteiskunnallisella että yksilöllisellä tasolla.
Kirkkoa rakennuksena ja instituutiona – sekä seurakuntaa siinä sivussa – voisi lähestyä myös ilman uskonnollista aatetta. Voisi katsella rohkeasti sen historiaa, roolia ajassa ja yhteiskunnassa, kulttuurista merkitystä ja sitä, mitä kirkko tarjoaa ihmisille tänä päivänä.
Kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahden sunnuntaina pitämä historiikki muistutti kuulijoitaan siitä, että kirkon tehtävänä on ollut paljon muutakin kuin hoitaa sieluja ja luvata taivaspaikkoja. Kirkko on vuosisatoja sitten ollut ainoa paikka, josta on saanut tietoa. Kuulutukset tulivat kirkkoon luettaviksi hallitsijoilta Tukholmasta ja Pietarista saakka. Kirkko on toiminut kokoustilana, ja seurakunnan tehtävänä on ollut kansanopetus sekä köyhäinhoito.
Kirkko ja sen tekemä työ voivat tuoda arkeen ja elämään merkitystä ilman minkäänlaista kiinnittymistä yksilön uskonnolliseen vakaumukseen. Lapsuuden lämpimät muistot voivat liittyä joulujuhlaan ja nuoruuden rippileiriin. Aikuisiällä kirkko voi koota yhteen ihmisiä, joita yhdistävät uskon sijaan samat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset. Vaihtoehtoisessa henkisyydessä eläväkin voi hiljentyä kirkon seinien sisällä ja miettiä, mitä ne ovat vuosisatojen saatossa nähneet ja kokeneet.
Sen sijaan että saa henkisen allergisen reaktion yksittäisen j-kirjaimella alkavan erisnimen kuullessaan olisi hyvä osoittaa avoimuutta ymmärtämällä kirkon merkitys kulttuurille, tavoille, perinteille ja paikalliselle identiteetille. Ja 240 vuotta vanhat seinät ovat nekin vaalimisen arvoiset. Jos eivät muuten, niin näyttävyytensä ja arkkitehtuurinsa puolesta.
Katja Sirviö
