KUN PARIKYMPPISENÄ mietin 2000-luvun alkua, se tuntui niin kaukaiselta, että en uskonut eläväni tuon rajan yli. Nuorena vuosikymmenet tuntuvat ikuisuuksilta. Nyt hämmästelen sitä, että tuosta taitteesta on kulunut jo neljännesvuosisata.
Eräs mies paransi SADAN METRIN maailmanennätystä sekunnin kymmenyksellä. Häneltä kysyttiin, mihin hän käytti säästyneen ajan. En tiedä vastausta, mutta Jumala käytti mahdollisesti sen verran maailmankaikkeuden luomiseen. Teorian mukaanhan alkuräjähdys tapahtui sekunnin tai jopa sen murto-osan aikana. Sen jälkeinen laajeneminen on kestänyt vuosimiljardeja ja ollut vähemmän merkityksellistä kuin sitä edeltänyt sekunti. Tätä voisi sanoa ihmeiden ihmeeksi. Mutta tiede ei pysty sanomaan, mikä aiheutti alkuräjähdyksen.
Raamatun mukaan luominen tapahtui viikossa, jonka aikana kaikki eliöt luotiin, kukin lajinsa mukaan. Viikko ja päivä ovat ihmiskäsityksen mukaisia aikamääriä, mutta Jumalan aikakäsitys on erilainen: Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Luomiskertomuksen päivät voivat viitata pitkiin ajanjaksoihin. Toisaalta Jumalalle on ollut mahdollista käyttää vain sekunnin kymmenys maailmankaikkeuden luomiseen.
Raamatun tietosanakirjan mukaan aika ja ikuisuus eivät ole toistensa vastakohtia: ei ole ajatonta ikuisuutta. Jokainen ajankohta on yhteydessä kaiken aikaa toimivaan Jumalaan. Kaikki ajat voivat hänelle olla mukana yhdessä silmänräpäyksessä.
Eräs arvostettu pastori totesi kerran: ”Me emme tiedä, mitä Jumalan ja ihmisen välillä tapahtuu sinä aikana, jonka ihminen putoaa kerrostalon katolta.” Voi tapahtua jotain ratkaisevaa, jos Jumala niin sallii. Emme tiedä.
Nyt elämme vielä armon ajassa. ”Nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä.” Pelastus kannattaa varmistaa ennen viimeistä sekuntia.
Risto Ojala
