ORIVEDEN SEUDUN kansalaisopisto järjesti viime torstaina yhdessä Oriveden Sanomien kanssa luennon otsikolla Paikallislehden tulevaisuus median murroksessa. Luennoitsijana nähtiin yhteiskuntatieteiden tohtori sekä vapaa journalisti Pasi Kivioja, joka on paitsi väitellyt median murroksesta myös julkisen sanan neuvoston varapuheenjohtaja.
Orivesiläisiä kiinnosti aihe vähemmän kuin Suomen muinaislinnat ja linnavuoret kuhmoislaisia – ainakin sen perusteella, minkä verran kuulijoita Oriveden kaupungintalon valtuustosaliin kerääntyi. Sääli, sillä lukijat joutuvat tekijöiden ohella väistämättä kohtaamaan muutokset mediakentällä. Nykyajan mukanaan tuomat haasteet koskevat kaikkia lehtiä, sekä isoja valtakunnallisia että pienempiä paikallisia, joskin viimeksi mainitut ovat kulurakenteen muuttuessa haasteiden edessä helpommin polvillaan.
Kiviojan viesti oli selkeä: journalismi ei ole muuttunut, mutta median ansaintalogiikka on. Mainostulot ovat tiukassa, ja ihmiset ehtivät aikanaan tottua verkossa ilmaiseksi jaettuun uutissisältöön. Samaan aikaan lehdenkin kulut nousevat. Painokulut maltillisemmin, jakelukulut monesti vuodesta ja hävyttömän paljon kerrallaan. Samaan aikaan jakelusta vastaavan valtion omistaman pörssiyhtiön palvelun laadun taso jatkaa horjahteluaan. Myös naapurikaupungissa harmiteltiin sitä, kuinka lehti ei löydä perille ilmestymispäivänään.
Verkkolehti tarjoaa paljon ratkaisuja mediakentällä nähtäviin ongelmiin. Se on luettavissa missä vain milloin vain. Koska se ei ole riippuvainen Postin kulusta, myös ilmoittajat voivat olla varmoja siitä, että heidän ilmoituksensa tavoittaa lukijat ajoissa. Se on tilaajalle paperilehteä edullisempi. Tekijöiden kannalta verkko on käytännöllisempi, sillä jutun julkaisu siellä ei vaadi aikaa vievää taittoa, ja tilaa on käytössä rajattomasti.
Kuhmoisten Sanomillekaan verkkolehti ei ole enää perässä vedettävä kivireki vaan tuote, jota parannetaan koko ajan. Ilmoitusten määrä etusivulla kasvaa koko ajan, ja viime viikolla verkossa julkaistiin toimituksellista materiaalia, joka ei paperilehteen sellaisenaan päädy. Työ ei ole ollut turhaa, sillä Kuhmarin verkkolehti tavoittaa viikoittain tuhansia kävijöitä. Ilmoittajan kannalta tuo määrä on merkittävä verrattuna paperilehden 1 800 kappaleen painosmäärään.
Onko media muulla tavalla murroksessa? Tekoälyä hyödynnetään etenkin isoissa lehtitaloissa – ei juttujen tekemisessä vaan haastattelunauhojen litteroinnissa, näkökulmien etsimisessä sekä juttujen otsikoinnissa. Kuhmoisten Sanomat ei ole ohjeistanut avustajiaan tekoälyn käyttämisestä, mutta toimituksen seinien sisällä sen käyttö on lähes olematonta. Journalismin laatu puhuttaa valveutuneita lukijoita, mutta olivatko vuosikymmenien takaiset pikkutarkat ja analyyttiset artikkelit parempia kuin tämän päivän kertakäyttöjournalismi – se on mielipidekysymys. Selvää puolestaan on se, että resursseista nipistäminen mediataloissa on johtanut kiireeseen ja yksin puurtamiseen, mikä näkyy huolimattomuuksina ja inhimillisinä virheinä myös lukijoille.
Katja Sirviö
