TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
Oriveden seudun kansalaisopisto järjesti muutama viikko sitten Kuhmoisissa maksuttoman luennon otsikolla ”Tuuli, aurinko ja vety tulevaisuuden energianlähteinä”. Kuhmoislaisittain katsottuna luennon kiinnostavin osuus oli se, jossa Jyväskylän ammattikorkeakoulun uudistuvan teollisuuden instituutissa lehtorina työskentelvä Timo Malvisalo kertoi tuulivoimasta – olkoonkin, että Myrsky Energia Oy:n Karijärvelle kaavaileman tuulipuiston suunnitelmat tuntuvat pysähtyneen ainakin toistaiseksi.
Malvisalo kertoi jo ennen Kuhmoisissa pidettyä luentoa toivovansa, että tuulivoimasta käytävää keskustelua voitaisiin käydä faktoihin sekä tuoreimpaan tutkimustietoon pohjautuen. Hänen mukaansa yksi haaste keskustelussa onkin se, mihin kaikesta saatavilla olevasta tutkimustiedosta voi luottaa.
Keskimääräiset tuulennopeudet Suomessa ovat verrattavissa muuhun Eurooppaan, lukuun ottamatta Atlantin rannikkoalueita. Malvisalo perustaa väitteensä kansainväliseen globalwindatlas.info -sivustoon.
– Suomen sisälläkin erot ovat kohtuullisen pieniä. Toki meri aina vaikuttaa, mutta heti, kun mennään sisämaahan, niin ennemmin vaikuttavat maaston korkeuserot. Joka puolelta Suomea löytyy hyviä paikkoja tuulivoimalle, Malvisalo kertoo.
Suomessa on hyödyntämätöntä tuulivoimapotentiaalia enemmän kuin Keski-Euroopan maissa. Naapurimaa Ruotsissa potentiaalia on hyödynnetty selvästi enemmän. Malvisalon mukaan Suomella on etulyöntiasema siinä, että täällä on paljon maapinta-alaa ja vähän väkeä.
Viime vuoden lopussa Suomessa oli 1 700 toiminnassa olevaa tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti oli 7 900 megawattia. Suomen uusiutuvat -verkkosivun mukaan suunniteltuja tuulivoimahankkeita oli viime vuoden lopussa 61 600 megawatin edestä, merelle suunniteltuja hankkeita yli 46 100 megawatin edestä.
Suomessa näkyvät kolmilapaiset turbiinit eivät ole ainoa vaihtoehto, mutta Malvisalon mukaan meidän olosuhteisiimme järkevä sellainen. Se, kuinka paljon tuulivoimalasta saadaan energiaa, riippuu moottorin lavasta, ilman tiheydestä sekä tuulen nopeudesta.
Kahteen viimeksi mainittuun on vaikea vaikuttaa, turbiinin kokoon helpompi. Siksi tänä päivänä rakennetut tuulivoimalat ovat halkaisijaltaan kaksinkertaisia vuosikymmen sitten rakennettuihin nähden. Malvisalon mukaan voimaloiden koko tulee kasvamaan.
– Yksi asia, joka tuulivoimasta puhuttaessa herättää keskustelua, on sen melutaso. Ensimmäisenä tulisi kuitenkin ottaa huomioon se, että desibeli on epälineaarinen ja taajuusriippuvainen suure, Malvisalo huomauttaa.
Eli jos desibelimäärä nousee 20 desibeliä, niin äänenpaine kymmenkertaistuu. Jos etäisyys kaksinkertaistuu, niin melutaso laskee kuusi desibeliä. Lisäksi ympäristö vaikuttaa melun vaimenemiseen etäisyyden kasvaessa.
– Tämän vuoksi suojaetäisyydeksi kaavailtu kiinteä metrimäärä kertaa turbiinin halkaisja, on täysin idiootti. Kun ääni ei lineaarisesti laske, melutasoa ei voi lähteä perustamaan siihen, että se on aina 200 metriä per joku tietty roottorin halkaisijaan liittyvä luku, Malvisalo sanoo.
Tällä hetkellä tuulivoimalasta kantautuva melu saa olla 40 desibeliä rakennuksen ulkoseinästä mitattuna. Malvisalo huomauttaa, että kotonakin tuo melumäärä ylittyy, etenkin lapsiperheillä.
– Lisäksi, jos me teemme hyvän turbiinin, niin melutasoa voidaan laskea. Miksi tuulivoimalan pystyttäjä käyttäisi ylimääräisiä euroja melutason laskemiseen, jos ainoa, mikä merkitsee, on metrimäärä, Malvisalo kertoo.
Tuulivoimalan siipien muotoilulla voidaan paitsi parantaa aerodynamiikkaa myös madaltaa melutasoa.
Tuulivoimaloiden käyttöikä on 20-25 vuotta. Siihen vaikuttavat muun muassa tuulenvoimakkuus ja -turbulenttisuus sekä jää, kosteus, suola ja hiekka. Voimaloiden kierrätettävyys on 95 prosenttia.
– Tänä päivänä ei vielä kierrätetä niin paljon. Kierrätystapa laahaa aina perässä riippumatta teknologiasta ja materiaalista. Kierrätettävästä materiaalista tulee saavuttaa tietty massa, ennen kuin sitä on järkevää ruveta kierrättämään. Lavoista voi tehdä vaikka asvalttia, Malvisalo kertoo.
Tuulivoimaloita pidetään vahingollisina eläimille. Ensimmäinen tutkimus niiden vaikutuksista lintuihin on tehty jo vuonna 1997. Tanskassa todettiin tuolloin tuulivoimaloiden tappaneen 30 000 lintua, kun taas törmäyksessä autoihin niitä menehtyi miljoona. Kymmenen vuotta myöhemmin kotikissojen todettiin tappaneen lintuja 2,5 miljoonaa. Lasisiin rakennuksiin törmäämisetkin saivat enemmän lintuja hengiltä kuin tuulivoimalat.
– Lintujen kohdalla ollaan väärästä asiasta huolissaan. Se, miten eläimet reagoivat tuulivoimalaan, on oikea murhe. Eläimet välttelevät niitä, ja jos iso metsäalue katkaistaan voimaloilla, se häiritsee eläinten liikkumista ja rajoittaa elinpiiriä. Se on fakta, Malvisalo toteaa.
Malvisalon mukaan tuulivoimaloihin liittyy omat haasteensa. Melu on yksi niistä, samoin välke. Molemmat vaativat mallennuksia.
– Auringon rata on joka päivä erilainen, joten välkettä tulee parina päivänä vuodessa ja se kestää puolisen tuntia. Totta kai se on paha ongelma, jos osuu pahasti omaan olohuoneeseen. Kaksi kiistatonta haittapuolta ovat kuitenkin luontokato rakennuspaikoilla sekä esteettiset haitat. Jos voimalat häiritsevät, niin ne häiritsevät, eikä siitä voi väitellä, Malvisalo sanoo.
MITÄ MUUTA OPITTIIN?
Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat moninaiset ja arvaamattomat. Huolestuminen on paikallaan.
Ilmastonmuutosta hillitseviä toimia ovat uusiutuvien energianlähteiden lisääminen sekä energiatehokkuuden parantaminen.
Suomessa suurin osa sähköstä (37,6 %) tuotetaan ydinvoimalla. Tuulivoiman osuus on 24 prosenttia. Aurinkovoiman osuus on 1,4 prosenttia, vety menee osastoon ”muut”, jonka volyymi on yksi prosentti.
Fingrid on ennustanut, että vuonna 2030 sähkönkulutus olisi Suomessa 130-140 terawattituntia nykyisen 80 terawattitunnin sijaan. Muutos selittyy kulutuksen kasvulla datakeskuksissa, liikenteen sähköistymisessä sekä vedyn tuotannon vaatimuksissa.
Ennusteessa tuulivoiman tuotanto voisi olla kolminkertainen ja aurinkovoiman seitsemänkertainen nykytilanteeseen verrattuna.
Uusiutuvan energian kehitys on ollut Keski-Euroopan maita hitaampaa, sillä sähkön hinta on keskimäärin alempana kuin Euroopassa.
Haasteena uusiutuvassa energiassa on tuotannon epätasaisuus. Ratkaisuja ovat sähkön siirto sekä sen varastointi ja vetytalous.
Kantaverkon kapasiteetti ei kuitenkaan riitä siihen, että sähköä voisi siirtää suuria määriä etenkään etelä-pohjois-suunnassa.
Vetytalous tarkoittaa sitä, että tuotetaan vetyä silloin, kun sähkö on halpaa ja hyödynnetään sitä energiantuotannossa silloin, kun energiaa tarvitaan. Vety on ennemmin akku kuin energianlähde.
Suomessa aurinko paistaa yhtä paljon kuin Keski-Euroopassa, mutta paiste on keskittynyt kesään. Sähköntuotanto voitaisiin kuitenkin viisinkertaistaa, jos jokainen laittaisi aurinkopaneelin omalle katolleen.
