TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
NELJÄS-, VIIDES- ja kuudesluokkalaisten keskuudessa käy hämmästynyt kohahdus, kun Marko Itkonen kertoo, että ennakkotiedoista poiketen hän ei ole ainut, joka puhuu.
– Tänään te teette ja puhutte enemmän kuin minä, Itkonen varoittaa.
Alkamassa on oppitunti liittyen tasa-arvoon ja viime viikolla vietettyyn rasismin vastaiseen viikkoon. Itkonen edustaa Suomen punaisen ristin Hämeen piiriä. Yhtenäiskoululla pidettyä oppituntia on seuraamassa myös Tuula Kindberg SPR:n Kuhmoisten osastosta.
– Ensin pelisäännöt tälle tunnille, Itkonen aloittaa ja jatkaa sitten:
– Tänään puhutaan aiheista, jotka saattavat koskettaa sellaista, joka kokee tulleensa kiusatuksi tai syrjityksi. Tänään ei tarvitse sanoa omaa mielipidettä, jos ei halua, mutta erityisesti tänään ei saa nauraa muiden mielipiteille, osoitella sormella tai käyttäytyä rumasti.
ITKOSEN OHJEISTUS menee perille tai sitten huoli on valmiiksi turha. Jälkeen päin hän kehuukin kuhmoislaisia koululaisia siitä, kuinka kaikki olivat mukana annetuissa tehtävissä, eikä kukaan jäänyt ulkopuolelle.
Ensin oppilaiden tuli itse määritellä, mitkä olivat päivän kolme isoa teemaa: rasismi (vihataan eri värisiä ihmisiä, ajatellaan ihmisten olevan jotain uskonnon, sukupuolen, mielipiteen, iän tai kansallisuuden perustella), syrjintä (ei huolita porukkaan mukaan, koska ajatellaan, että hän ei osaisisi jotain juttua, jätetään yksi porukasta ulos) ja ennakkoluulo (jos ulkonäön perusteella päättelee, millainen joku ihminen on).
Suluissa olevat ovat oppilaiden antamia vastauksia.
Seuraavaksi oppilaat pääsivät ottamaan oman paikkansa mielipiteen janalta sen perusteella, mitä mieltä olivat Itkosen esittämistä väittämistä. Ensin pohdittiin, kumpi satuttaa enemmän – teot vai sanat?
Jos satuttaa teoilla, se voi parantua, mutta sanat jää mieleen. Toisaalta, fyysiselläkin satuttamisella voi olla tosi pahat seuraukset.
– Jos näet, että joku on epäoikeudenmukainen, niin onko sinulla ulkopuolisena vastuu puutttua tilanteeseen? Itkonen kysyy seuraavaksi.
Ei ole pakko, mutta ehkä vähän voisi puuttua.
– Entä saako toisesta sanoa jotain ikävää, jos se on vitsi?
Vitsi on vitsi, mutta se voi loukata toista ja jäädä mieleen.
OPPITUNNIN VIIMEISESSÄ tehtävässä oppilaiden tuli pienissä ryhmissä keksiä kiusaamistilanne, miten siihen puututaan fiksusti ja mikä on paras mahdollinen lopputulos tilanteen päätteeksi. Hetken miettimisen jälkeen luokassa kaikuivatkin anteeksipyynnöt ja kaikki olivat kavereita keskenään.
Lotta Ruokolan, Elli Heimalan ja Aino Inkiläisen kuvaelmassa vanhus moitti nuorisoa ikävin sanakääntein.
– Mummeli oli ilkeä ja ehkä jo vähän dementia painoi. Hän valitti lapselle, tilanteeseen puututtiin, mummu joutui vanhainkotiin ja oli lopuksi itsekin tyytyväinen ratkaisuun, Ruokola kertoi oppitunnin jälkeen.
Rasistisesta puheesta on tullut hyväksyttävää. Ennen olisi istuttu nurkassa, mutta nyt jokaisella on oikeus sanoa omat mielipiteensä.
Marko Itkonen
MARKO ITKOSELLA ei ollut esittää tutkimustuloksia liittyen suomalaiskouluissa esiintyvään rasismiin, mutta hän kertoi itse havainneensa, että koska koulujen oppilasrakenne on hyvin monikulttuurista, niin oppilaiden keskuudessa hyväksymistä ja suvaitsevaisuutta on enemmän kuin pari vuosikymmentä sitten.
– Monilla lapsilla näkyy sukupolvien ja kodin tuoma perinne vierastamisesta. Ikään kuin äidinmaidossa on tullut puhetapa, millä sanoilla ulkomaalaisia naapureita kutsutaan. Se ei ole lasten tai perheidenkään vika, vaan on vaikea muuttaa sellaista ajatusmallia. Siksi on tärkeää että suvaitsevaisuudesta puhutaan ja syrjintään puututaan, Itkonen sanoo.
Rasismista on puhuttu viime vuosina paljon jopa valtiovallan tasollla. Itkonen ei usko oppitunnille osallistuvien vielä seuraavan valtamediassa käytyjä keskusteluja, mutta epäkunnioittavaa puhetta kuuluu paljon muuallakin.
– Rasistisesta puheesta on tullut hyväksyttävää. Ennen olisi istuttu nurkassa tai oltu jälki-istunnossa, mutta nyt jokaisella on oikeus sanoa omat mielipiteensä, Itkonen huomauttaa.
– Uskon, että ihmiset eivät tarkoittaisi pahaa, jos heillä olisi positiivisia kokemuksia ulkomaisista. Mutta jos lähtöasetelma on se, että ulkomaisista ei tulla pitämään, ei tutustuta tai tavata, niin juurtunutta kuvaa on vaikea muuttaa.
