TEKSTI KATJA SIRVIÖ
Kuhmoislaissyntyiselle Miika Vatajalle on tehty kaksi elinsiirtoa. Niiden ansiosta tyypin 1 diabetesta sairastava Vataja on voinut jättää dialyysihoidot taakseen ja on palaamassa vähitellen työelämään – ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007.
Kuluneella viikolla Suomessa on vietetty elinsiirtoviikkoa. Munuais- ja maksaliiton KYLLÄ elinluovutukselle -toiminnan teettämän gallupin mukaan 90 prosenttia suomalaisista haluaa olla elinluovuttaja kuolemansa jälkeen. Elinluovutustahtonsa voi ilmaista Omakanta-palvelussa, perinteisellä elinluovutuskortilla tai kertomalla asiasta läheiselleen.
Vuoden 2025 aikana Suomessa oli lokakuun alkuun mennessä tehty yhteensä 328 elinsiirtoa. Selvästi eniten siirretään munuaisia. Samaan aikaan noin 400 suomalaista odottaa elinsiirtoa.
Vataja tietää, millaista on odottaa elinsiirtoa. Puhelin voi pirahtaa koska tahansa. Hänellä se pirahti joulukuussa 2010.
– Olin juuri laittamassa itseäni yötä vasten nesteen vaihtoon, kun minulle soitettiin, että tämän vuorokauden aikana pitäisi olla Helsingissä, Vataja kertoo.
Nesteen vaihdolla hän tarkoittaa vatsakalvodialyysia. Siinä dialyysineste valutetaan ensin vatsaonteloon, sitten sieltä ulos ja taas uutta puhdasta dialyysinestettä vatsaonteloon. Vatsakalvodialyysilla hoidettiin Vatajan diabetesta. Sairaus oli todettu Vatajan ollessa kymmenen vanha, aikuisiällä munuaisarvot kohosivat äkisti ja kesälomareissu oli päättynyt kovien selkäkipujen vuoksi sairaalaan.
Vataja oli saanut tietää elokuussa päässeensä elinsiirtojonoon. Joulukuinen puhelu toi mukanaan adrenaliiniryöpyn, joka sai aikuisen miehen tärisemään.
Ensimmäinen Vatajalle tehty elinsiirto oli kombisiirto, hän sai munuaisen lisäksi uuden haiman. Duodecim-lehden artikkelin mukaan Suomen ensimmäinen haimansiirto suoritettiin vasta keväällä 2010 tilanteessa, joka muistutti Vatajan tilannetta: 35-vuotias potilas oli kärsinyt vaikeasta tyypin 1 diabeteksesta yhdeksänvuotiaasta lähtien. Hän oli ajautunut munuaisten terminaaliseen vajaatoimintaan ja oli vajaa puoli vuotta dialyysihoidossa.
– Haima lähti toimimaan hyvin, enkä ole yli 15 vuoteen tarvinnut insuliinia. Munuaisen kanssa oli ongelmia, se ei jostain syystä käynnistynyt. Joulu ja vuoden vaihde menivät sairaalassa. Loppiaisena pääsin yhden päivän kotilomalle.
Vatajan paino putosi sairaalajakson aikana 117 kilosta alle 80 kiloon. Siirretty munuainen lähti toimimaan, mutta krea-arvo jäi korkeaksi. Lääkärit epäilivät, että arvo oli ollut koholla jo munuaisen luovuttajalla.
Vataja selvisi siirrännäisten kanssa 15 vuotta. Sitten tuli koronapandemia, ja Vataja sairasti puolenkymmentä koronaa. Ja kuukauden kestäneen noroviruksen. Ja RS-viruksen, joka oli lopulta kovempi kuin koronat yhteensä.
– Tämä yhdistelmä todennäköisesti vei siirretyn munuaisen. Jouduin uudestaan dialyysin, mutta tällä kertaa se oli hemodialyysi, jossa vaihdetaan veret. Kävin sairaalassa kolmesti viikossa,Vataja kertoo.
Vataja oli jo ehtinyt harjoitella kotona tehtävää hemodialyysia. Hänelle oli toimitettu koneet ja vuokra-asuntoon oli luvan kanssa tehty tarvittavat sähkö- ja vesiliitännät. Kunnes viime vuoden heinäkuussa hän pääsi jälleen leikkaukseen. Kertaalleen jo vaihdettu, mutta sairastelukierteestä kärsinyt munuainen vaihdettiin toistamiseen.
– Siitä leikkauksesta toivuin hyvin. Olin sairaalassa yhteensä 11 päivää.
Tehdyt elinsiirrot ovat parantaneet Vatajan elämänlaatua niin, että hän on parhaillaan Kelan kuntoutusselvityksessä. Alkujakso on takana, nyt meneillään on jatkojakso. Tarkoituksena on päästä takaisin työelämään.
– Tein aikaisemmin piirilevyjä Nokian alihankkijafirmassa. Uusi työ ei saa olla millään tavalla raskasta, eikä likaista. Olen edelleen infektioherkkä, kaikki taudit menevät helposti siirrännäiseen, Vataja kertoo.
Vataja tuntee olevansa kiitollisuuden velassa – vaikka ei tiedä kenelle. Hän on saanut kahdesti uuden mahdollisuuden ja saanut siirteet nopeasti. Toisin kuin eräs ystävä, joka pandemian aikaan matkusti kolmesti Helsinkiin elinsiiirtoa varten – turhaan. Korona kiusasi sekä ystävää että sitä munuaista, joka hänelle oli määrä siirtää.
– Minulle lääkäri viimeisimmän leikkauksen jälkeen sanoi, että on mahdollista, että joudun siirtoon vielä kolmannenkin kerran, koska olen niin nuori. Ensimmäinen siirrännäinen kesti 15 vuotta, joillakin se on kestänyt jopa 30 vuotta.
– Aika rummun olen käynyt läpi. Moni näyttää paremmalta tässä iässä. Onneksi perhe ja ystävät ovat olleet tukena, Vataja sanoo.
