Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Kännyköitä ei tarvita, läsnäolo riittää

Kirjoittaja on Kuhmoisten Sanomien toimittaja.
Kirjoittaja on Kuhmoisten Sanomien toimittaja.

Sielunvihollinen numero yksi. Sellaisin sanoin kuvasi koulupolisii Marko Sokura taskuihimme piilotettuja älypuhelimia puhuessaan yhtenäiskoululla pari viikkoa sitten.

Tänä syksynä voimaan astunut koulujen kännykkäkielto on osaltaan osoittanut, että arki ilman älypuhelinta on vaikeaa ennen kaikkea vanhemmille. Olemme saaneet lukea hurjia tarinoita siitä, kuinka vanhemmat hakevat lääkäriltä poikkeuslupia, joiden avulla lapsi saisi pitää kännykän kätensä ulottuvilla, se kun auttaa ahdistukseen. Tai kuinka vanhemmalle on ylivoimaisen vaikeaa rajoittaa viisivuotiaan kännykän käyttöä, sillä tämä on siitä jo niin riippuvainen.

Sokuralla ja hänen mukanaan olleella päihdetyöntekijällä Antti Mäkisellä oli selkeä kanta kännyköiden käyttöön koulupäivän aikana. Niitä ei tarvita. Hetket ilman älypuhelinta saavat lapset kohtaamaan toisensa koulupäivän aikana. He leikkivät välitunnilla keskenään, eikä kenenkään tarvitse paeta todellisuutta vilkkuvan näytön syövereihin.

Omiin oloihinsa keskustelutaidottomina jumahtaneet lapset ja nuoret eivät ole pieni ongelma nekään, mutta vielä suurempi haaste on sosiaalisen median kautta vastaan tulevat vitsiksi tarkoitetut haasteet, puhumattakaan mahdollisuudesta todelliseen ilkeilyyn. Verkossa kiertäneen nöyryytysvideon tekijät ja levittäjät ovat joutuneet maksamaan uhrille jopa 15 000 euron vahingonkorvauksia.

Arkiset hetket ilman älypuhelinta on vaikeaa sillekin ikäpolvelle, joka muistaa leikkineensä pitkin metsiä ainoana viestintävälineenään kotiovelta kajahtanut ”syömään” -huuto. Ymmärrettävästi tilanne on vaikea nuorille, joita on kuvattu kännykällä ensi kertaa siinä hetkessä, kun he ovat siirtymässä kohdusta äitinsä syliin ja jotka ovat arjessa nähneet, kuinka älypuhelin ratkaisee kaikki ongelmat tietämättömyydestä tylsyyteen.

Sokuralta ja Mäkiseltä kysyttiin, mitä voisi tehdä, jotta heidän kertomansa kaltaisia haasteita ja tilanteita ei pääsisi lasten ja nuorten kanssa syntymään. He vastasivat, että tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella, mitä lapsella tai nuorella on sanottavana. Siihen kuvioon ei kännykkä kuulu. Eikä kovin moni muukaan arkinen askare sitä vaatimalla vaadi.

Katja Sirviö

KategoriaPääkirjoitus

Kommentoi

Nimi ja sähköpostiosoite tulee vain toimituksen käyttöön. Lähettämällä kommentin, olet lukenut ja hyväksynyt tietosuojaselosteen.