VIELÄKÖ JOKU tekee uudenvuodenlupauksia? Ymmärrettävästi perinteestä on vaikea päästää irti, sillä uudenvuodenlupausten historia juontaa juurensa babylonialaisten tapaan luvata olla parempia ihmisiä alkaneena vuonna. Kyynikkö voisi todeta, että kaikesta päätellen uudenvuodenlupauksissa on tavattu epäonnistua jo 4000 vuoden ajan.
Kuten edellä mainittu historiakatsauskin osoittaa, tuppaavat uudenvuodenlupaukset tekemään elämästämme hieman entistä vaikeampaa. Klassisin esimerkki lienee viimeisen viiden kilon laihduttaminen kieltäytymällä kerralla kaikista herkuista. Käsi ylös he, joiden lupaus on kestänyt ystävänpäivään saakka.
Viime vuosina lupailijoita on ohjattu armollisempaan suuntaan ehdottamalla, että alati uupuneet yksilöt voisivat lisätä päiviinsä askelien ja salaattiannosten sijaan palautumisaikaa. Miltä kuulostaisi lupaus pidemmistä yöunista?
Babylonialaisten tuhansien vuosien takaisessa lupauksessa oli ajatus siitä, että lupausten myötä ympäröivä maailma muuttuisi paremmaksi. Moderni ihminen tekee uudenvuodenlupauksetkin itselleen, ja joillekin meistä se sopii hyvin. Aina ei tarvitse vastatata siihen yhteydenottoon, joka odottaa sinulta jonkinlaista palvelusta. Lupaus vetää itse omat rajansa voi parantaa arjen laatua.
Oman napanöyhtän ympärillä pyöriminen on kuitenkin yksi suurimmista synneistä tämän päivän ihmisille. Mitäpä, jos uudenvuodenlupaukset suuntautuisivatkin tänä vuonna ympäröivään maailmaan? Keräisikö roskan päivässä pois maasta pyörimästä tai vähentäisi kulutusta luonnonvarojen säästämiseksi? Opettelisiko ”rakentavan kritiikin” antamisen sijaan kysymään toiselta, miksi teit, mitä teit? Astuisiko välillä toisen Kuoma-kenkiin ja ohittaisi omat tunteensa? Muistaisiko korvata mieleen tulleet ikävät asiat kauniilla ja kertoisi ne ääneen?
Katja Sirviö
