Linnea Westerholmin ei alunperin pitänyt kirjoittaa ylioppilaaksi Kuhmoisissa. Hän aloitti lukionsa Helsingissä, tuli toisena vuonna hevosten perässä Kuhmoisiin periodivaihtoon – ja jäi sille tielle.
– Pienenä ajattelin, että olisi coolia mennä heppalukioon. Ekana vuonna en vielä uskaltanut. Periodivaihto kestää pari kuukautta, ja minun oli tarkoitus tulla tänne opiskelemaan pari ainetta ja ratsastelemaan.
Pari kuukautta vaihtui pariksi vuodeksi. Westerholm ei tiennyt pitäjästä mitään ja tuli tänne ensimmäistä kertaa muuttokuorman kanssa. Myöhemmin hänelle selvisi, että hänen isänsä on viettänyt kesiä Kuhmoisissa kaverinsa mökillä.
Westerholm myöntää ajatelleensa etukäteen, että Kuhmoinen ei ole edes mikään kylä, vaan pelkkää peltoa.
– Nyt ei edes tunnu siltä, että olisin jossain syrjäkylässä. Ja kun on oma auto, niin kulkeminen on helppoa. En koe jääneeni mistään paitsi. Päinvastoin. Kuhmoinen on antanut minulle enemmän kuin suurkaupunki.
Pienessä lukiossa on omat etunsa. Westerholm kertoo viehättyneensä merkityksellisyyden tunteesta, aitoudesta ja vuorovaikutuksesta, joka Kuhmoisten lukiossa vallitsee.
Lue Linnean ylioppilaskirjoituksista ja tulevaisuuden suunnitelmista lisää viikon 47 Kuhmoisten Sanomista. Näköislehden voit ostaa Lehtiluukusta.
Be the first to comment on "Suurkaupungin lukio sai jäädä – Kuhmoinen on antanut enemmän"