Taiteilija ikuistaa kuhmoislaisten monet kasvot

Eino Viikilällä on tulevana kesänä 70-vuotisjuhlanäyttely sekä 25. kesä Naivistit Iittalassa -näyttelyssä. Siitä huolimatta hän sanoo yhä häpeävänsä omia töitään.

– Ruoskin itseäni aina, kun näyttelyä pystytetään. Avajaisten aikaan peli on jo menetetty. Positiivinen palaute valuu kuin vesi hanhen selästä, taiteilija tunnustaa.

Viikilä ei vain teeskentele vaatimatonta. Kotoa saatu malli opetti vaikenemaan saavutuksistaan. Ettei vaan ylpistyisi.

Ensin kanat, sitten puput ja nyt koirat. Yleensä Viikilä käsittelee töissään ajankohtaisia aiheita, mutta viime vuosina ne eivät ole inspiroineet hyväntuuliselle taiteelle.

Pirkko-vaimon kehotuksista päästää irti lapsuuden traumasta ei ole apua.

– Kun voisikin unohtaa, taiteilija huokaa.

Viikilä myöntää olevansa ristiriitainen ihminen. Hänet tunnetaan naivistina – kuten monikesäinen vierailu Iittalassakin osoittaa, ja naivismin kuuluu virallisen määritelmän mukaan olla lapsenomaista ja hauskaa. Viikilän mukaan juuri se puree yleisöön. 

– Siitä puuttuu liiallinen vaikeus. Ihmiset ehkä etsivät nykyään helppoa, hyvää ja kaunista taidetta, jolle voi hymyillä, Pirkko Viikilä sanoo.

Viikilä haluaa aiheuttaa taiteellaan ihmisille hyvän olon.

Viikilä on ollut Iittalassa esillä vuonna 2000, nyt edessä on 25. vuosi. Taideteoksessa kettu haikailee pupun perään.

– Jotta he voisivat nauraa itselleen ja heikkouksilleen. Viihdyn huumorin parissa – minkälaisen tahansa.

Samaan aikaan Viikilä sanoo olevansa vakava, hetkittäin jopa synkkä ihminen. Hän masentuu helposti ja kärsii kaamosmasennuksesta. Pimeys tukahduttaa inspiraation, eikä sitä parane jäädä odottelemaan. Silloin apuna on kesän aikana kerätty idealista.

– Talvella ideoita ei tule, mutta työt syntyvät rutiinilla.

Tärkeää onkin pitää rutiineista kiinni. Viikilä suuntaa yhä aamuisin ateljeehensa, vain sunnuntain hän on pyhittänyt levolle taiteen tekemisestä.

Viikilä tunnetaan parhaiten patsaistaan.Taideteoksena patsas on haastava. Se on vaikeampi myydä kuin taulu, sillä sille pitää löytyä oma paikka. Viikilöiden kokemuksen mukaan patsaita ostavat ihmiset, joilla on jo paljon tauluja.

Viikilöiden koti Patavedellä on todellinen taidekoti. Pihamaalla pupu pyöräilee kouluun.

Keramiikan ja patsaiden teko on vain viime aikoina jäänyt vähemmälle. Korkeaksi pompannut sähkön hinta on vaikuttanut, samoin reistaileva terveys. Esimerkiksi kivityöt ovat jääneet kokonaan pois.

Viime talven Viikilä onkin maalannut muotokuvia tulevan kesän näyttelyyn, jonka nimi on Kuhmoisten monet kasvot. Alkusysäyksen näyttelylle antoi eräs kesäkuhmoislainen, joka pyysi Viikilää maalaamaan oman muotokuvansa.

– Hän oli yllättävän tyytyväinen työhön ja minä aloin luottamaan liikaa itseeni. Aloin maalaamaan muotokuvia ja tajusin liian myöhään, että en ole mikään muotokuvamaalari.

Muotokuvamaalari tai ei, Viikilä on urakoinut jo parikymmentä maalausta kohtaamistaan kuhmoislaisista ihmisistä. Ne nähdään heinäkuussa Galleria 52:ssa.

Juttu on julkaistu viikon 23 kesälehdessä. Voit lukea lehden maksutta Lehtiluukussa.

Be the first to comment on "Taiteilija ikuistaa kuhmoislaisten monet kasvot"

Vastaa