TEKSTI & KUVAT SANNA KANTOLA
PIRKANMAAN MAASEUTUPALVELUIDEN varautumisasiantuntija Salla Säteri aloitti työnsä tänä keväänä. Varautumisasiantuntijan virka on ensimmäinen laatuaan koko maassa. Säterin työpaikka sijaitsee Lempäälässä, mutta tuore asiantuntija sukkuloi 17 kunnan toimialueella, jolla myös Kuhmoinen sijaitsee.
Jos ruokatarvikkeiden kuljetukset pysähtyisivät tai kauppojen hyllyt tyhjenisivät, maaseudun merkitys korostuisi nopeasti. Siksi Säterin yhtenä tavoitteena on saada maatalouden varautuminen osaksi kuntien valmius- ja varautumissuunnitelmia. Lisäksi Säteri tekee yhteistyötä asepalveluksesta vapautettujen maatalousyrittäjien kanssa, jotta ruoantuotanto toimisi myös kriisitilanteissa.
– Jokainen ihminen tarvitsee ruokaa. Jo pari päivää ilman ravintoa voi aiheuttaa väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja päänsärkyä. Pitkittyneissä häiriö- ja kriisitilanteissa on tärkeää turvata ravinnonsaanti ja ihmisten toimintakyky, Säteri muistuttaa.
HÄIRIÖTILANTEESSA KAUPPOJEN hyllyille ei välttämättä toimiteta ruokaa. Tällöin viljelijöiden työn merkitys korostuu.
– Ihmisiltä on unohtunut ruoan alkuperä. Ruoka tulee kauppaan, mutta moni ei tiedä, miten se sinne päätyy tai kuinka paljon työtä sen tuottaminen vaatii.
Kriisitilanteisiin varautuminen ei tarkoita vain sotaan varautumista.
Suomi ei ole saari – todellisuudessa maamme on pussinperä.
– Kysymys on myös siitä, toimiiko huoltojärjestelmä vaikkapa pandemian tai jonkin luonnonkatastrofin aikana. Maaseudun rooli on ruokkia Suomen kaupungit, jos esimerkiksi Itämeri jostain syystä sulkeutuu.
Usein sanotaan, että Suomi on saari, mutta Säteri on toista mieltä.
– Saareenhan pääsee joka suunnasta. Suomi ei ole saari – todellisuudessa maamme on pussinperä, johon ei ole helppo järjestää kuljetuksia kriisitilanteessa.
Säteri korostaa, että Suomessa tulee olla maataloustuotantoa koko maassa, jotta ruokaa voidaan varmuudella tuottaa aina jossakin.
– Pienet ja kiviset pellot voisivat Suomessa toimia luonnonlaitumina ja mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän korostuu maidon ja naudanlihan tuotanto.
KUHMOISILLAKIN ON merkittävä rooli osana huoltovarmuutta, vaikka paikallisten tilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli vuonna 2025 pienempi kuin Suomessa keskimäärin.
– On huomattava, että pienet yksiköt kestävät yleensä häiriöitä paremmin kuin isot ja keskitetyt. Jos esimerkiksi suurelle tilalle iskee eläintauti, pienemmät tilat jatkavat ja ylläpitävät tuotantoa.
Kuhmoisissa voidaan kriisitilanteessa tuottaa muualle Suomeen muun muassa hernettä, kauraa ja kuminaa sekä porkkanaa, rypsiä ja tattaria. Muiden kasvien, kuten perunoiden, pinta-alat riittävät paikalliseen ruokatarpeeseen. Kananmunia ja maitoa sekä naudan- ja sianlihaa saataisiin todennäköisesti jaettavaksi myös lähialueille.
– Ongelmaksi voi toki nousta kuljettaminen. On pohdittava, miten tuotteet saadaan niitä tarvitseville, jos esimerkiksi polttoaineesta tai sähköstä tulee pula.
AIKAISEMMIN SÄTERI työskenteli Melassa eli Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa työkykyneuvojana. Huoli maanviljelijöiden jaksamisesta ja ikääntymisestä nousee usein esiin hänen puheessaan.
– Terveydenhuollon saatavuus on todellinen ongelma. Keskimääräisiin palkansaajiin verrattuna maatalousyrittäjät tekevät paljon useammin töitä sairaina.
Huolestuttavaa on myös se, että jopa suurten maatilojen viljelijät käyvät päivätöissä tilan ulkopuolella. Vapaa-aika ja lomat kuluvat usein maatilan hoitamiseen, jolloin viljelijöille ei jää riittävästi aikaa levätä ja palautua.
– Näillä seikoilla on suora vaikutus viljelijän mahdollisuuksiin huolehtia huoltovarmuudesta ja varautumisesta, Säteri korostaa.
MAATILOJEN MÄÄRÄ laskee. Ruokaviraston tietojen mukaan Kuhmoisissa on kymmenen viime vuoden aikana lopettanut 14 maatilaa. Kunnassa ei ole maataloustukien hakijoissa yhtään alle 30-vuotiasta maatalousyrittäjää. Vanhemmissa ikäluokissa 30–49-vuotiaita hakijoita on 22, 50-vuotiaita tai sitä iäkkäämpiä 35.
Tilojen määrän vähenemiseen Säteri törmää työssään toistuvasti.
– Turvallisuuden näkökulmasta olisi hyvä, jos maaseutu saataisiin pidettyä kokonaan asuttuna. Täälläkin kyliin tarvittaisiin paluumuuttajia.
Kuhmoisten vahvuuksia ovat omavaraisuuden ohella omatoimisuus ja käytännön osaaminen.
– Maaseutukunnassa osataan varautua ja korjata. Hallitaan tietoja ja taitoja, jotka kaupunkilaisilta ovat unohtuneet. Lisäksi taloista löytyy tulisijoja, ja puita riittää lämmittämiseen, jos energiakriisi iskee.
Kuhmoisissa tiedetään pääpiirteissään, mikä naapureiden tilanne on ja kuka mahdollisesti tarvitsisi apua.
– Osataan ilman viranomaisohjausta lähteä katsomaan, onko esimerkiksi jollakin vanhuksella hätä häiriötilanteessa. Kyläläiset ehtivät apuun jo ennen kuin viranomaiskoneisto käynnistyy.
TIETOA VARAUTUMISESTA KOTITALOUKSILLE JA VILJELIJÖILLE
MTK Pirkanmaan huoltovarmuushanke: pirkanmaa.mtk.fi/huoltovarmuushanke
72 tunnin hätävara: 72tuntia.fi
Maavara-hanke: maavara.savonia.fi
kylavara-sivusto: kylavara.fi
