Maailman terveysjärjestö WHO on ilmaissut huolensa siitä, kuinka yli miljardin nuoren ja nuorten aikuisten kuulo voi olla vaarassa. Pääsyy siihen on viime vuosina yleistynyt kuulokkeilla kuuntelu.
– Toivoisin ihmisiltä kohtuutta kuulokkeiden käytössä, sillä korvan pitää saada levätä, ”hiljaisuustutkija” Outi Ampuja sanoo.
Ampuja suosittelee pitämään kuuntelussa taukoja ja päivittäisen kuuntelumäärän kohtuudessa. Vastamelukuulokkeet voivat auttaa vähän. Niiden käyttäjän ei tarvitse peittää taustamelua kuuntelemallaan äänimaailmalla.
Hiljaisuuden voisi ajatella olevan ihmiselle vain hyväksi, mutta Ampuja muistuttaa hiljaisuuden tarkoittavan eri ihmisille eri asioita. Hiljaisuutta on sekä hyvää että huonoa.
– Omassa tutkimusaineistossani hiljaisuuden kokemukset ovat valtaosin positiivisia. Hiljaisuutta halutaan kokea tekemisen myötä. Monille hiljaisuus on positiivinen arjen voimavara, joka auttaa palautumaan ja jaksamaan, Ampuja sanoo.
Ei liene yllätys, että suomalaiset löytävät hiljaisuuden yleensä luonnosta. Se liittyy usein marjastamiseen, sienestämiseen tai kalastamiseen. Luonnossa myös syke ja verenpaine laskevat, ja ihminen ikään kuin elpyy.
– Hiljaisuus voi löytyä myös kirjastoista tai taidenäyttelyistä. Koti on monelle hiljaisuuden paikka.
Negatiivinen hiljaisuus voi liittyä sosiaalisiin tilanteisiin. Mykkäkoulu on Ampujan mukaan ikävää vallankäyttöä. Hiljaisuus voi olla ikävää, jopa pelottavaa, jos eksyy metsään, eikä mistään kuulu liikenteen kohinaa.
– Luonnon rikkomaton rauha voi muuttua pelottavaksi. Hiljaisuuden kokemukset ovat vahvasti kontekstisidonnaisia.
Suomalaisista noin viidennes asuu kaupungeissa ja isojen valtaväylien varrella ja altistuu näin riskirajat ylittävälle, pääosin liikenteen aiheuttamalle melulle. Kaikissa EU-maissa arvioidaan tapahtuvan yhteensä 12 000 ennenaikaista kuolemaa vuosittain johtuen pitkäaikaisesta altistumisesta riskirajat ylittävälle tieliikennemelulle.
– Kova ääni tarkoittaa uhkaa, ja ihmiskeho valmistautuu vaistomaisesti joko pakenemaan tai taistelemaan. Päämekanismi ei ole kehityshistoriamme varrella poistunut meistä, siksi melu aiheuttaa stressiä ja heikentää muun muassa unen laatua. Sillä on yhteys verisuoni- ja sydäntauteihin.
Ampujan mukaan liikennemeluun liittyvät myös oppimisvaikeudet. Vilkkaan liikenteen läheisyydessä oleva koulu, jossa vieläpä toimitaan avoimessa oppimisympäristössä, on huono yhtälö.
– Syventymistä ja keskittymistä vaativa tekeminen häiriintyy melusta. Oppimisen kannalta olisi tärkeää, että luokkahuoneet ja oppimisympäristöt olisivat rauhallisia.
Nykyteknologia auttaa meluhaittoihin. Rakennusteknisin keinoin voidaan uudisrakentamisessa eristää liikenteen melua. Ampujan mukaan hyvällä kaupunkisuunnittelulla voitaisiin tehdä paljon: vähentää autojen käyttöä, turvautua joukkoliikenteeseen sekä kävelyyn ja pyöräilyyn.
Myös lainsäädäntö on tiukentunut. Esimerkiksi ympäristölainsäädäntö puuttuu siihen, milloin voi tehdä kovaa meteliä aiheuttavia töitä.
– Vuonna 2002 kehotettiin EU:n jäsenmaita kartoittamaan hiljaisina säilyneitä alueita. Monet maakunnat ja kaupungit niin tekivät, mutta hiljaisista alueista ei enää puhuta niin paljon kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Tehtiin vain pieni huomio, että niitä ei joka paikassa enää ole ja etenkin kaupungeista hiljaisia alueita, joihin olisi helppo mennä, ei ole usein helppo löytää, Ampuja kertoo.
Ympäristöongelmista puhuttaessa monet muut ympäristöongelmat ovatkin menneet ääni- ja meluongelmien edelle.
– Melun haittavaikutukset näkyvät myöhemmin tai hyvin epäsuorasti ja niiden aiheuttamien ongelmien ratkominen jää usein häntäpäähän.
Oikeanlaiseen syömiseen, liikkumiseen ja palautumiseen on olemassa virallisia ohjeita, mutta hiljaisuudesta nauttimiseen ei. Ampuja ei suostu sellaisia antamaankaan, koska ei itse ole to do -listojen ystävä.
– Hiljaisuudessa viehättää juuri se, että se ei vaadi mitään eikä tuupi meitä mihinkään. Jos hiljaisuutta lähdetään suorittamaan ohjeiden mukaan, onko se enää rentouttavaa?
Väestöstä lähes 40 prosenttia on melulle herkkiä. Ampuja uskoo, että jos huomaa ärsyyntyvänsä metelistä, hakeutuu hiljaisuuteen automaattisesti ilman ohjeistusta.
– Enkä vierittäisi vain yksilön vastuulle huolta hiljaisuudesta. Yhteiskunnassa pitäisi enemmän keskustella meluhaitoista ja ärsyketulvasta.
Jos hiljaisuus tuntuu vieraalta tai jännittävältä, kehottaa Ampuja kokeilemaan sitä tekemisen kautta. Tai ystävän kanssa. Suomalaisen kulttuurille ominaista on se, että seurassa voi olla myös hiljaa.
– Monelle hiljaisuus on myös luovuuden ennakkoehto. Kun ajatuksissa on joutokäyntiä, eikä reagoi kaikkeen ympärillämme olevaan ärsyketulvaan vaistonvaraisesti, voi syntyä hedelmällistä pohdintaa ja luovia ratkaisuja.
Artikkeli on julkaistu viikon 42 Kuhmoisten Sanomissa. Lehti on luettavissa maksutta Lehtiluukussa.
