TEKSTI ARJA MÄKELÄ
LUONNON LÄHEISYYS merkitsee Piilosen perheelle paljon. Mika Piilonen viettää lastensa kanssa paljon aikaa luonnossa. Lapsia on kolme. Eevi on kymmenen, Vilho yhdeksän ja Veikka kolmevuotias.
Lapsista on mukavaa asua maalla.
– Maalla on turvallista ja täällä on paljon tekemistä, tuumaa Piilonen.
EEVI LÄHTEE mielellään isänsä kanssa metsään.
– Eevi on ollut mukana sorsastamassa ja hirvimetsällä. Hän kulkee mukana ja seuraa tutkapuhelimesta Olgan liikkeitä, kertoo Piilonen.
Olga on Piilosten kuusivuotias jämtlanninpystykorva, jolle on ammuttu 17 hirveä.
Piilonen kuuluu Pasisen hirvimiehet -metsästysseuraan. Seuralla on tänä vuonna kahden täyskasvuisen hirven ja kahden vasan kaatolupa.
– Hirvet eivät nyt oikein tahdo pysähtyä seisontahaukkuun, sillä ne ovat susien takia niin arkoja.
Piilosen kuopus ei vielä ole ollut isänsä mukana metsällä.
– Veikka ei jaksaisi rämpiä metsämaastossa. Ampumaradalla Veikka sen sijaan oli innoissaan.
Piilosen lapsilla on muitakin harrastuksia. He ovat aina itse saaneet päättää niistä.
– Kaikenlaista on saanut kokeilla. Lasten ehdoilla ja heidän kiinnostustensa mukaan olemme menneet.
Yrittäjänä Piilonen on kiireinen.
– Pyrin kuitenkin aina olemaan lapsille kuskina, jos tarve vaatii.
Lapset oppivat metsässä monia taitoja. He oppivat esimerkiksi tunnistamaan jälkiä ja eri lintulajeja. Käymme yhdessä sienestämässä ja marjastamassa.
Mika Piilonen
TÄLLÄ HETKELLÄ Eevi käy partiossa, ratsastamassa ja kokkikerhossa. Vilho on innostunut lentopallosta. Veikalla ei vielä ole säännöllisiä menoja.
– Hän touhuilee pihalla. Yhdessä kaikkien kanssa käymme luistelemassa ja pelaamassa frisbeegolfia, kertoo Piilonen.
Metsä on Mika Piiloselle hyvin tärkeä.
– Se on minulle kaikki kaikessa. Metsässä voi heittää kaikki arjen kiireet pois. Metsässä on niin rauhallista. Ajatukset saa heti muualle, luettelee hän metsässä olemisen parhaita puolia.
– Lapset oppivat metsässä monia taitoja. He oppivat esimerkiksi tunnistamaan jälkiä ja eri lintulajeja. Käymme yhdessä myös sienestämässä ja marjastamassa.
Piilonen itsekin kävi jo lapsena metsällä enonsa kanssa.
– Eno asui Kuhmalahdella. Jäin sinne usein metsästyskaudella koko viikonlopuksi. Kalassa kävimme kavereitten kanssa.
Luontorakkaus on periytynyt Piilosen lapsille.
– Metsästys on kivaa, koska kotiin saa lihaa. Metsässä myös eväät maistuvat hyvältä. Isä on kiva kun hän tekee kanssani kaikkea kivaa. Kaikkein kivointa on käydä isän kanssa kalassa, kertoo Vilho.
– Minusta on kivointa, kun saan metsässä nähdä eläimiä, sanoo Eevi.
Eevi on kiinnostunut myös hirven suolistuksesta. Sorsia hän on jo suolistanut itse. Uusimmasta kaadetusta hirvestä hän haluaa maistaa sydäntä.
– Ei auta muu kuin laittaa pata porisemaan, nauraa Mika Piilonen.
Myös hirvikäristys maistuu kaikille.
Metsässä myös eväät maistuvat hyvältä.
Vilho Piilonen
LASTEN ILOKSI Piiloset saivat yllättäen uuden perheenjäsenen. He antoivat kodin sitä tarvitsevalle kymmenvuotiaalle pikkuiselle chihuahualle. Ministä on tullut lasten lemmikki. Olga on ottanut kaverin rennosti vastaan. Mini uskaltaa komentaa isompaansa vain suljetun oven takaa.
Isänpäivää vietetään Piilosilla rauhallisesti. Hirviporukka pitää vapaata isänpäivänä, eli silloin ei metsästetä.
– Onhan se kiva viettää isänpäivää, kun on monta lasta. He ovat askarrelleet isänpäiväkortteja ja ovat niistä innoissaan. Teemme hyvää ruokaa ja ollaan koko porukalla kotona.
