TÄTÄ KOLUMNIA kirjoittaessa on ensimmäinen adventti. Se antaa toivon siitä, että saamme matkata valoa kohti. Toivo on konkreettisesti läsnä, kun marraskuun viimeisen päivän auringonsäteet loistavat riisuttujen puiden ja pensaiden lomasta. Nurmikko vihertää ja kertoo värillään uuden syntymisestä. Toivo on siis läsnä vihreää nurmea katsoessa.
Tässä maailmanajassa me tarvitsemme runsaasti toivoa. On sotia, jotka tuntuvat olevan lähempänä meitä kuin aiemmin. On sairautta, työttömyyttä, ystävyyssuhde on kenties kariutunut tai perhepiirissä on ristiriitoja, jotka horjuttavat jaksamista. Mutta aina on toivoa. Sanotaankin, että toivoa ei saisi menettää silloinkaan, kun se tuntuu kaikkein mahdottomimmalta edes ajatella.
Sain kutsun juhlaan, jonka tarkoituksena oli tukea lääketieteellistä hengityselinsairauksien tutkimustyötä. Suomessa on tehty maailmanlaajuisestikin merkittävää tutkimusta esimerkiksi astman hoidossa. Kuulumme pieneen joukkoon maailmassa, jossa koulutuksen taso on korkea ja myös onnellisuutta mitattaessa olemme olleet kansana kärkimaiden joukossa.
Myös terveyden edistämisessä – muun muassa eri seulontatutkimusten, kuten rintasyövän ja nyt uutena tulleen peräsuolisyövän seulonnan osalta – olemme maailman huippua. Näistä seulonnoista on mittaamattoman arvokkaat tulokset ja ne tuovat toivoa meille siltä osin, että edelleen kuolleisuus näihin sairauksiin vähenee. Myös vuosia jatkunut nuorten papilloomavirusrokotekampanja näyttää vähentävän kohdunkaulansyöpää tulevaisuudessa.
Yhteiskuntamme tarjoaa mahdollisuuden myös rokottautua muun muassa koronavirusta, influenssaa ja omakustanteisesti RS-virusta vastaan, jotka kaikki voivat aiheuttaa hankalasti vaikeutuvia hengitystieinfektioita.
Olen aina teroittanut arjen turvallisuuden merkitystä meidän kaikkien arkielämässä. Muun varautumisen ohella myös infektiosairauksien ennaltaehkäisy on tärkeää. Rokotukset eivät näitä kokonaan estä, mutta usein rokotuksin suojatuilla mahdollinen tartunta aiheuttaa lievemmän sekä lyhytkestoisemman taudin kuin rokottamattomilla. Asianmukaisen rokotussuojan lisäksi on edelleen tärkeää huolehtia hyvästä hygieniasta, joka näyttää useimmilta unohtuneen koronaepidemian jälkeen.
Toivoon palatakseni. Onnelliset ihmiset ovat toiveikkaita. Tai, toiveikas ja positiivinen ihminen on onnellinen. Olkoon miten tahansa, toivon sinulle onnellisuutta, ja uskoa toiveikkuuteen.
Pelkkä toiveikkuus ei kuitenkaan riitä asioita edistämään, vaan tarvitaan myös omatoimisuutta ja aktiivisuutta. Ennen kaikkea toivon sinulle rauhallista adventin aikaa ja joulun iloa, sekä menestystä tulevalle vuodelle.
Heljä Järvinen
