ALOITAN VUODEN 2026 Rukalta, tarkoituksena hiihtää. Pakkasta on luvattu reippaasti, ja jos olisin Rukalla yksin, niin kirja saattaisi vetää sohvan nurkkaan. Mutta kun mukana on muitakin, ja sukset raahattu Kuhmoisista asti Kuusamoon, niin asenne ratkaisee, ja pukeutuminen näillä keleillä.
Olen harrastanut liikuntaa pienestä pitäen. Ensimmäiset kosketukset liikuntaan olivat Naisvoimistelijoiden jumpissa, sieltä etenin ohjaajaksi ja myöhemmin myös puheenjohtajaksi. Ruuhkavuodet verottivat omaa liikuntaa (tekosyy), lasten liikunnalliset harrastukset veivät omaa aikaa työn lisäksi.
Kun Kuhmoisiin saatiin valaistu pururata, niin minäkin hankin uudet sukset. Kun iltaisin oli omaa aikaa, pakkasin sukset auton perään ja lähdin ladulle. Hiihtoladuilla tapasi paljon muitakin. Muutamat menivät ohi, muutamia onnistuin kaatumatta ohittamaan. Siis kukin eteni tyylillään, ja aivot nollautuivat työpäivästä tehokkaasti.
Aloitin aktiivisen liikunnan uudestaan asuessani Kirkkonummella. Muutin takaisin kotiseudulleni pari vuotta sitten ja huomasin, että täällä voi harjoittaa tismalleen samoja liikuntaharrastuksia kuin sielläkin. Erona vain on harrastusten hinta. Joo-areenalle pääsi ovesta sisään maksamalla liittymismaksun 19 euroa ja 50 euroa kuukaudessa. Jos et käynyt ja unohdit perua jäsenyyden, niin maksu meni automaattisesti. Kesällä voi pitää muutaman vapaan kuukauden, jos muisti ilmoittaa tauosta etukäteen. Kausikortti maksoi noin 500 euroa.
Vertailun vuoksi – Kuhmoisissa kuntosalille pääsee maksamalla kymmenen euron poletin, ja jos sitä ei hukkaa ja päivittää sen tarvittaessa, niin sillä hinnalla saa treenata tai olla treenaamatta niin kauan kuin itse haluaa.
Kunta järjestää myös mitä erilaisimpia liikuntaharrastuksia ja teemapäiviä eri-ikäisille ryhmille. Liikuntatoimi lainaa liikuntavälinekasseja kotikuntoiluun. Liikuntaneuvontaa saa myös maksutta. Kuhmoisissa on kivoja hiihtolatuja heti, kun lumitilanne sen sallii. Naisvoimistelijoilla riittää jumppia.
Me ruolahtelaiset olemme keksineet hyvän tavan liikuttaa toisiamme: kimppakyyti. Kun ilmoittautuu joko kyytiläiseksi tai kyydittäjäksi, niin kynnys perua on vuoren korkuinen eikä yksikään lumimyrsky tai sade ole vielä perunut meidän kimppakyytejämme. Siis yhteistyössä on voimaa ja kunto kohoaa.
Lisäksi saimme Arjan pitämään meille barrea maailman inspiroivimmalla liikuntavintillä. Siellä reisi- ja peppulihakset saavat kyytiä ja ensi kesänä Ruolahden tiellä saattaa nähdä muutamien shortsien repeilleen – niin tiukkaa on treeni ollut.
Pointtini tälle kolumnille on, että liikunnan harrastaminen tai aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Tiedän kokemuksesta, että tässä iässä mitään ei kunnon ylläpitämiseksi tai kohottamiseksi tapahdu itsestään. Kuntoilun voi aloittaa pienin askelin; joka päivä pieni liikuntatuokio. Siihen jää koukkuun ja asiaa voi auttaa pyytämällä kaveria mukaan. Ikäkään ei ole este liikkumiselle.
Jatkan Arjan viime vuoden ensimmäisen kolumnin haastetta; kuperkeikka tai kaksi, kunhan pyörit. Yksin ei tule aina lähdettyä liikkeelle, mutta sovittuja liikuntatreffejä on haasteellisempi perua. Joten liikkeelle kaikki kuhmoislaiset oman kuntonne mukaan.
Pirjo Silvan
