KUHMOISISSA PUHUTAAN usein aivoviennistä. Siitä, kuinka nuoret ja fiksut pakkaavat reput, lähtevät opiskelemaan ja katoavat maailmalle parempiin postinumeroihin. Kuntaan jäävät kuulemma vain mökit, metsät ja muistot.
Tarinassa on tuttu kaiku, mutta totuus on – kuten yleensä – vähän monimutkaisempi. Aivoja nimittäin myös tuodaan.
Tilastojen mukaan Kuhmoisten muuttotase ei ole läheskään niin synkkä kuin Nesteen Parlamentissa annetaan ymmärtää. Työllisten nettotappio on hädin tuskin mitattava, ja keski- ja hyvätuloisten muuttajien osalta Kuhmoinen pärjää jopa yllättävän hyvin. Jos tämä olisi urheilua, sanoisin: emme ole putoamassa farmiin, vaikka yleisö huutaa jo tuomaria paikalle.
Todellinen kipukohta löytyy nuorista. 17–25-vuotiaat lähtevät – eivät siksi, että Kuhmoinen olisi huono paikka, vaan siksi, että täällä ei voi opiskella kaikkea sitä, mitä elämässä haluaa opiskella. On aika epäreilua kutsua tätä aivovienniksi. Kyse on pikemminkin aivojen välivarastoinnista.
Samaan aikaan Kuhmoisiin muuttaa ihmisiä, joilla on kokemusta, osaamista ja usein myös etätyö. He tulevat Helsingistä, Tampereelta ja muista paikoista, joissa kahviloita on enemmän kuin parkkipaikkoja. He eivät ehkä kutsu itseään aivotuonniksi, mutta sitä he juuri ovat.
Ja sitten ovat vielä kausiasukkaat. Kuhmoisissa heitä on yli kaksinkertainen määrä vakituisiin nähden. Jos aivot painaisivat, kunta vajoaisi Päijänteen pohjaan. Kausiasukkaat eivät näy väkiluvussa, mutta näkyvät kaupan kassalla, tapahtumissa ja talkoissa – ja usein onneksi myös Kuhmoisten Sanomien mielipidekirjoituksissa.
Ehkä meidän pitäisi siis lakata puhumasta pelkästä aivoviennistä ja alkaa puhua aivokierrosta. Aivot lähtevät, palaavat, vaihtavat maisemaa ja joskus jopa asuinpaikkaa.
Kysymys ei ole siitä, miten estämme lähdön. Kysymys on siitä, miksi tänne olisi hyvä tulla takaisin – ja jäädä lopulta pysyvästi.
Ja siihen vastaus ei löydy vaikerruksesta, vaan tavoitteista ja teoista.
Liisa Brander-Keskinen
2 kommenttiaKommentoi
Aamulla bussissa täällä Helsingissä havahduin siihen, että bussin mainosnäytöllä pyöri ”Saimaan sydän kutsuu - muuta Puumalaan!” Tarjolla 1000 saarta ja 3000 rantakilometriä - luontopolut, pyöräreitit, lähiruoka ja rantasaunat tarjoavat työn ohelle luonnonrauhaa ja seikkailuja! Puumalan kunnallisvero on 6,6 prosenttia ja koko Itä-Suomen matalin. Kuhmoisten 9,1 prosentilla maksaisin monta satasta enemmän. Puumala tarjoaa kunnantaloja etätyötiloja, joissa on sähköpöydät, näyttö ja wifi ja niitä voi vuokrata vaikka yhdeksi päiväksi kerrallaan. Puumalan https://visitpuumala.fi/ sivuilla mainostetaan Saimaa Geoparkia, tapahtumia, saunoja, puoteja, norppalomia, Hop On Hop Off -retkiä ja avoimia työpaikkoja! Pitäisikö Kuhmoisten kunnantalolla avata netti ja katsoa, mitä kunnan sivuilla vallitsevaan tyhjiöön voisikaan lisätä? Puumalaan tulee sitä nettomuuttovoittoa, jota Kuhmoisiin ei ole saatu vuosiin. Eli pikainen vilkaisu Tilastokeskuksen sivuille ja lyhyt vertailu Puumala – Kuhmoinen. https://stat.fi/tup/kuntien-avainluvut.html#?year=2025&active1=KU623&active2=KU291 Vuoden 2024 alussa väkiluku Puumala 2101 vs. Kuhmoinen 2038. Väkiluvun muutos edellisestä vuodesta Puumala -0,3% vs. Kuhmoinen -2,6%. Kuntien välistä muuttovoittoa Puumala +18 vs. muuttotappiota Kuhmoinen -21. Mutta on yksi, missä Kuhmoinen pesee Puumalan: Kuhmoisissa kunnalla on 104 työntekijää, joista kokoaikaisia on 89. Puumalassa 66, joista kokoaikaisia 51.
Lähes kaksinkertainen määrä työntekijöitä per asukas selittänee eron veroprosentissa. Miksi Kuhmoisissa tarvitaan tuplasti henkilöstöä? Onko porukka niin hitaita hämäläisiä ettei vähemmällä selvitä?