Viime viikolla vietettiin rasisminvastaista viikkoa. Tänä vuonna viikon teemana oli turvallisuus. Ajatuksena on, että puuttumalla rasismiin voidaan luoda kaikille turvallisempia yhteisöjä.
Viime viikolla uutisoitiin aiheeseen liittyen Suomen Punaisen Ristin teettämästä kyselystä, josta selvisi, että selvä enemmistö Suomessa kokee rasismin vähentävän paitsi yhteiskunnan myös heidän omaa turvallisuuden tunnetta – vaikka he eivät itse olisi rasismin kohteena.
Kyselyyn vastanneista 90 prosenttia oli sitä mieltä, että rasismiin puuttuminen on tärkeää. Kuitenkin vain alle puolet oli siihen puuttunut. Vastaajat eivät tienneet, miten rasismiin tulisi puuttua. Vajaa neljäsosa ei ollut uskaltanut puuttua havaitsemaansa rasismiin.
Tämän viikon lehdessä SPR:n Hämeen piirin sosiaalisen hyvinvoinnin asiantuntija Marko Itkonen kertoo havainneensa, että tämän päivän koulut ovat monikulttuuriuudessaan avoimempia ja suvaitsevampia kuin esimerkiksi hänen omana kouluaikanaan. Kuitenkin esimerkiksi Etnisten suhteiden neuvottelukunnan syyskuussa 2023 toteuttamassa keskustelujen sarjassa selvisi, että lähes kaikki keskusteluihin osallistuneet nuoret olivat kohdanneet rasismia – myös koulussa ja opinto-ohjauksessa.
Sosiaalinen media on tuonut arkipäivän rasismin meistä jokaisen silmille. Samaan aikaan, kun on opittu vetoamaan sananvapauteen, on unohdettu sanojen käyttöön liittyvä vastuu. Yksilöllä on vapaus sanoa mitä vain, kun se on naamioitu mielipiteeksi. Vastuu mielipahasta jää kuulijalle. Näkyvään rasismiin puuttuva saa helposti myös osakseen ryöpytyksen.
Rasismi näkyy myös syvään juurtuneissa asenteissa. Itkonen sanoo meidän saaneen sukupolvien perintönä tietynlaisen tavan puhua ulkomaalaisista naapureista. Asenteet istuvat tiukassa, vaikka esimerkiksi media on jo oppinut, että rikoksentekijöihin tai epäiltyihin ei viitata minkäänlaisilla leimaa antavilla ilmaisuilla.
SPR:n kouluilla tekemä rasisminvastainen työ on tärkeää. Harvoissa asioissa lapset ja nuoret voivat opettaa vanhempiaan, mutta nyt on hyvä mahdollisuus. Ja paljon työsarkaa.
Katja Sirviö
