KUHMOISTEN YHTENÄISKOULUN kahdeksasluokkalaiset kirjoittivat äidinkielen tunnilla mielipidekirjoituksia, joita Kuhmoisten Sanomat on viime viikkoina julkaissut. Kirjoitukset julkaistaan nimettöminä, mutta kirjoittajien henkilöllisyys on Kuhmoisten Sanomien tiedossa. Paikallislehti kiittää kirjoittajia ja kannustaa eri-ikäisiä lukijoita vastaamaan nuorille kirjoittajille.
Koulupäivien pitäisi olla lyhyempiä
KOULU ALKAA kello 8.45, ja joudun heräämään kello 6.50, jotta kerkeän taksiin. Koulu loppuu kello 15.00–16.00. Jos minun pitäisi saada yön aikana nukuttua 9–10 tuntia, minun kuuluisi olla sängyssä vähintään kello 21.50.
Tämä tarkoittaa, että koulun jälkeen minulla on viidestä kuuteen tuntia vapaa-aikaa. Kaiken lisäksi taksikyyti vie minulta noin 20–25 minuuttia vapaa-aikaa.
Kysymys kuuluu, miten minun kuuluisi elää elämääni, jos koulun takia en pääse kunnolla tekemään asioita joista pidän? Kuten tekemään hyvää ruokaa, käymään salilla, näkemään kavereita, harrastamaan joitakin harrastuksia tai ihan vain käymään suihkussa. 5–6 tunnissa en kerkeä tehdä kaikkia näitä asioita. Kaiken lisäksi on vielä läksyjä ja kokeita, joihin pitäisi lukea. Lauantai ja sunnuntai menee siihen, että siivoan oman huoneen viikon jälkeen ja yritän rentoutua edes yhtenä päivänä.
Nuorilla on täysin samanlaisia harrastuksia ja aikatauluja kuin minulla. Me emme ehdi tekemään omia asioita koulun takia. Me emme ehdi nukkumaan kunnolla, syömään kunnolla ja viettämään vapaa-aikaa kunnolla.
Koulujen kannattaa kiinnostua omien opiskelijoiden hyvinvoinnista ja heidän kiinnostuksen kohteista. Miksi koulupäivien pitää olla 6–7 tuntia pitkiä, eikä vain viisi tuntia? Miksi koulupäivä ei vois alkaa kello 9.45 ja loppua kello 15? Miksi kaiken pitää olla noin huonosti suunniteltu?
Nuoret saisivat paljon paremmin nukuttua koulupäiviä varten, ja olisi enemmän aikaa omille harrastuksille ja kiinnostuksen kohteille.
Väsynyt ja kiireinen
Kännykät käyttöön koulussa
KUN ASTUN sisään luokkaan ja joudun pistämään puhelimeni sinne laatikoon, maailmasta katoaa värit. Oppitunti tuntuu pitkältä, enkä saa edes motivaatiota opiskeluun kun ei voi tunnin jälkeen ottaa puhelinta palkinnoksi.
Nykyään monilla nuorilla on ahdistus-/masennusperäisiä oieita, joihin on vaikeaa löytää ratkaisua. Useimmille nuorille välkällä puhelimen katsomien tai turvalliselle aikuiselle viestin laittaminen voi jo helpottaa oloa.
Aikuiset usein aliarvioivat nuorien oikeita ahdistuksesta ilman puhelinta, vaikka oikeasti puhelin voi olla jonkun koulupäivän pelastus. Puhelin on oppituntien välissä hengähdys koulun arjesta.
Ongelmana on, että yhä useampi nuori laiminlyö koulua. Yleensä syynä on, että puhelimet otetaan pois. Ongelma ilmenee nuorten koulumenestyksessä ja motivaatiossa koulun käyntiin ilman puhelinta.
Ymmärrän myös, että on tutkittu nuorten riippuvuutta puhelimiin, mutta onko sillä väliä. Jos koulunkäynti alkaisi kiinnostaa puhelimien myötä, niin eikö silloin kannattaisi antaa oppilaiden käyttää niitä.
Mielestäni puhelimet pitäisi antaa olla oppilailla välitunneilla.
Kännykkä käteen
