Kolumni | Tilaajille

Kolumni: Pysytkö kartalla?

Kirjoittaja on kuhmoislainen luontokuvaaja ja kirjailija, joka on...
Kirjoittaja on kuhmoislainen luontokuvaaja ja kirjailija, joka on asunut Enontekiöllä 30 vuotta.

NORMAALISTI IHMINEN nauttii eläkkeestä 71-vuotiaana. Jotta tilastojen laatijoilla riittäisi tekemistä, olen joutunut antamaan normaaliudesta periksi heikäläisten iloksi. Tein tammi-maaliskuussa kaksipäiväistä sekä heinäkuussa viisipäiväistä työviikkoa. Toimin kirkossa oppaana. Kuulun siihen ihmisryhmään, jonka mielestä oppaan ei pidä istua pelkästään pöydän takana ja hymyillä vierailijoille. Varsinkin suomalaisille kävijöille esittelin paikat kirkkosalista sakastiin asti. Osalle olisi tosin saattanut riittää kuvan ottaminen Suomen komeimmasta alttarifreskosta ja lähteä sitten ulos jakamaan kännykällä kuvaa ystäville kaikilla mahdollisilla somekanavilla.

Varsinaisen toimenkuvani lisäksi kyselin ihmisiltä, mistä päin Suomea he ovat tulleet ja ovatko käyneet ennen Enontekiöllä? Keskiverto kansalainen on ilahtunut, kun pääsee juttelemaan jonkun paikallisen asukkaan kanssa. Siinä ohessa voi puhua vierailuasioiden lisäksi myös ilot, surut ja murheet. Kun olen itse käynyt kaikissa manner-Suomen kunnissa, pystyn jonkin verran puhumaan kuulijoidenkin kotipuolen asioista.

Toisinaan mainitsen syntyneeni Kuhmoisissa. Hieman vaikuttaa siltä, että nykyisin aiempaa suurempi osa ihmisistä tietää suunnilleen Kuhmoisten sijainnin. Ainakin sen, että paikka sijaitsee jossain päin maan eteläosaa. Vielä muutama vuosikymmen sitten kuulijoiden enemmistö yhdisti kunnan kamarimusiikkiin ja siten Kuhmoon. Jos keskustelukumppani tietääkin tarkoin Kuhmoisten sijainnin, ja tuntee sieltä jopa ihmisiä, ongelmapuoli siirtyy minulle. Minä kun kävin koulut Längelmäen puolella ja muutenkin asiointi lapsena ja nuorena painottui Längelmäelle ja siitä Tampereen suuntaan. En tuntenut edes kaikkia päijäläläisiä.

Kuhmoisten lisäksi myös Enontekiö kärsii identiteettikriisistä. Luullakseni kaikki tietävät Enontekiön sijaitsevan Lapissa, ja moni yhdistää kunnan Suomi-neidon Käsivarteen. Mutta, mikä on kunnan kirkonkylän nimi? Kylän reunalla toisessa kyltissä lukee Enontekiö ja toisessa Hetta. Enontekiöläiset puhuvat vain Hetasta. Hetta on Enontekiön kirkonkylän virallinen nimi. Toinen asia joka on monille epäselvä, on se, että Kilpisjärvi kuuluu Enontekiön kuntaan. Hetasta on Kilpisjärvelle matkaa 175 kilometriä. Kuhmoisista Helsinkiin tai Poriin on lähes sama matka. Kuinka moni Kuhmoisissa tietää ja tuntee tarkoin 175 kilometrin päässä sijaitsevat paikkakunnat?

Suunnittelen ensi kesälle Kuhmoisten matkaa seitsemän vuoden tauon jälkeen. Olen saanut puhujakutsun ja vastannut siihen myönteisesti. Ja eihän sitä tiedä, vaikka siellä tarvittaisiin kirkkoon opasta selvittämään Enontekiön, Kilpisjärven ja Kuhmon sijainti maamme kartalla.

Timo J. Leppänen

KategoriatKolumniTilaajille

Kommentoi

Nimi ja sähköpostiosoite tulee vain toimituksen käyttöön. Lähettämällä kommentin, olet lukenut ja hyväksynyt tietosuojaselosteen.