TEKSTI KUHMOISTEN SANOMAT
PÄIVÄKOTI SAUKONTASSUSSA ahkeroitiin viime viikolla tavallista enemmän. Ei vain lasten, vaan myös leikkien parissa. Hannelandian yrittäjän Hanne Nymanin avulla päiväkodin henkilökunta otti leikit pois laatikosta ja rakensi päiväkotiin lukuisia erilaisia leikkiympäristöjä, joiden tarkoitus on tukea lasten leikkiä, toimintaa ja oppimista.
Vuodesta 2021 varhaiskasvatuksen parissa työskennellyt Nyman on omien sanojensa mukaan kiinnittänyt aina huomiota oppimisympäristöihin. Hämeen ammattikorkeakouluun tekemässä opinnäytetyössään hän kokeili, kuinka lasten leikki toteutuisi, jos sen ei tarvitsisi joka kertaa alkaa alusta – tai laatikosta.
– Olemme tottuneet säilyttämään lelut laatikoissa. Lapsi joutuu miettimään, mitä leikkisi ja mihin lelulaatikon kanssa menisi. Runsaat valintatilanteet voivat kuormittaa lasta. Kun leikkiympäristö antaa jo vihjeen siitä, mitä ja miten paikassa voi leikkiä, lapsen on helpompi päästä kiinni toimintaan. Mitä jos leikille olisikin oma, osittain valmiiksi jäsennelty ja tarinallinen tila, Nyman kertoo.
LEIKKIYMPÄRISTÖJEN RAKENTAMINEN alkaa Hannelandian mallissa usein tyhjennetystä tilasta. Kuhmoisissa päiväkodin henkilökunta oli etukäteen käynyt läpi Saukontassusta löytyneet tavarat sekä siivonneet ja tyhjentäneet tilat. Nyman, kunnan varhaiskasvatuksen esihenkilö Tiina Oksanen sekä päiväkodin henkilöstö olivat etukäteen miettineet, millaisia leikkiympäristöjä juuri Kuhmoisiin halutaan.
Hannelandian leikkiympäristöjen kehittämisessä katsotaan päiväkodin kokonaisuutta: millaisia leikin, toiminnan, luovuuden, rauhoittumisen ja yhdessä olemisen mahdollisuuksia ympäristö lapsille tarjoaa. Mukana on lapsille tuttuja arjen ympäristöjä, mutta osa leikkiympäristöistä rakentuu aina päiväkodin, paikkakunnan ja lasten omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Jatkossa Saukontassussa pääsee töihin maatilalle, raksaamoon tai eläinsairaalaan. Päijänteellä voi kalastaa ja tarkkailla lintuja.
– Lasten mahdollisuudet osallistua arjen erilaisiin töihin ovat vähentyneet. Monet asiat tapahtuvat nykyään digitaalisten palvelujen ja laitteiden kautta, jolloin lapsi ei välttämättä näe kaikkea toimintaa, jota palvelujen taustalla tapahtuu. Leikki tarvitsee kuitenkin kokemuksia, joista ammentaa. Siksi rakennamme ympäristöihin myös lapsille tunnistettavia arjen maailmoja, Nyman kuvailee.
NYMAN KOROSTAA puheessaan leikin merkitystä. Leikki tekee näkyväksi lapsen ajattelua, mielikuvitusta ja tapaa hahmottaa ympäröivää maailmaa. Oppimisen perustaa rakennetaan jo varhaiskasvatuksessa. Siksi on tärkeää tarkastella, onko lasten arjessa riittävästi aikaa pitkäkestoiselle leikille, toistolle, luovalle toiminnalle ja monipuoliselle taidekasvatukselle.
– Varhaiskasvatukseen on viime vuosina tullut paljon tavoitteita, sisältöjä ja pedagogista toimintaa. Leikin pitäisi kuitenkin olla yksi keskeisistä tavoista toteuttaa pedagogiikkaa. Pienen ihmisen tapa elää, oppia ja hahmottaa maailmaa on leikki, Nyman sanoo.
Mihin rakennetut leikkiympäristöt sitten johtavat – paitsi nopeammin alkavaan leikkiin ja vähempiin valintatilanteisiin? Kymmeniä päiväkoteja muokannut Nyman kertoo huomanneensa, kuinka kutsuvat leikkiympäristöt sitouttavat lapsia leikkimiseen. Etenkin jos aikuiset ovat tukemassa lasten toimintaa ja vuorovaikutusta. Pitkäkestoisen ja rikastuvan leikin tueksi tarvitaan myös leikkiä tukevia aikuisia.
– Kun lapsi vaikuttaa levottomalta tai hänen käyttäytymisensä koetaan haastavaksi, katse kannattaa suunnata myös ympäristöön ja aikuisten rakentamiin toimintatapoihin. Liian aikuismaiset tai tyhjät tilat eivät inspiroi lasta. Joskus lapsella voi yksinkertaisesti olla ympäristössään liian vähän mielekästä tekemistä.
Oksanen allekirjoittaa Nymanin havainnot. Vaikka leikkiympäristöjen rakentaminen oli haastattelua tehdessä vielä kesken, olivat leikit edenneet eri lailla kuin aiemmin.
– Yhtenä päivänä olimme kalastamassa, ja kun ämpäri oli täynnä kaloja, tarjosimme niitä kotileikkiin ruoaksi. Leikkiin uppoutuu itsekin, Oksanen kuvailee.
ESTEETTISYYS ON olennainen osa Hannelandian leikkiympäristöajattelua. Valaistus, värimaailma, materiaalit, aistikokemukset ja tavaroiden esille asettaminen vaikuttavat siihen, millaiseen toimintaan ympäristö lasta kutsuu. Kyse ei siis ole vain siitä, mitä tilassa on, vaan myös siitä, miltä tila tuntuu ja millaisia mahdollisuuksia lapsi siinä havaitsee.
Ympäristössä jokaisella materiaalilla ja tavaralla on myös oma paikkansa. Esimerkiksi soittimet, jotka päiväkodeissa saattavat olla kaapeissa, ovat nyt Saukontassussa lasten nähtävillä ja käytettävissä.
– Ympäristö opettaa samalla huolehtimaan yhteisistä tavaroista, järjestämään ja palauttamaan materiaalit paikoilleen. Ajatus on, että lapset saavat elää materiaalien kanssa. Niiden ei tarvitse olla piilossa aikuisen luvan takana, Nyman kertoo.
Ympäristöä rakennetaan tietoisesti tukemaan leikkiä, lasten osallisuutta, oppimista ja varhaiskasvatuksen tavoitteita. Siksi myös henkilöstön kouluttautuminen on olennainen osa prosessia. Saukontassun henkilökunta kouluttautui elokuussa ja osallistui leikkiympäristöjen rakentamiseen.
– Kun jatkossa haluamme rakentaa päiväkotiin uuden ympäristön, on siihen meillä paljon enemmän valmiuksia tämän kokemuksen pohjalta, Oksanen sanoo.
– Tarkoitukseni ei ole rakentaa henkilökunnalle valmista päiväkotia. Rakennamme sen yhdessä. Samalla henkilöstö oppii itse havainnoimaan, suunnittelemaan ja kehittämään ympäristöä. Silloin muutos ei jää yhden viikon projektiksi, Nyman sanoo.
Kuhmoisissa sitä ongelmaa ei taida olla. Sekä Nyman että Oksanen kiittelevät kaikkien osallistumista – jopa kunnan kiinteistönhuollosta on saatu apua aina tarvittaessa.
Konseptinsa filosofista ulottuvuutta Nyman sanoo pohtineensa syvällisemmin kuin ehkä osaa sanoin kertoa. Ja vaikka tavaroille löytyykin oma paikkansa, ei leikkiä siivota pois.
– Ei, leikkiä ei tarvitse aina siivota pois. Leikki saa jäädä ja jatkua seuraavana päivänä, tai se voi siirtyä sisältä ulos ja saada kokonaan uusia muotoja. Ympäristöstä pidetään silti huolta: tavaroilla ja materiaaleilla on omat paikkansa ja ne palautetaan sinne silloin, kun niitä ei enää tarvita. Pitkäkestoisuus ei tarkoita epäjärjestystä, Nyman sanoo.
