SUNNUNTAIAAMUA VÄRITTI kiinnostava ilmiö. Facebook-ystäväni toivotteli hyvää äitienpäivää riittämättömyyttä kokeville äideille. Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin tietokirjailija Laura Juntusesta, jonka keväällä ilmestynyt kirja Pyhät äidit osoittaa, että tärkeät asiat äitiydessä unohtuvat yhteiskunnan asettamien vaatimuksien pyörteissä. Samaan aikaan toisessa artikkelissa nuori äiti pohti, uskaltaako kertoa julkisuudessa jättäneensä lapset isovanhempien hoiviin hoitaakseen omaa uupumustaan.
Äitiyden kylkeen on viime vuosina, tai vuosikymmeninä, lyöttäytynyt samanlaisia odotuksia tai paineita kuin minkä tahansa muunkin roolin. Olit sitten vanhempi, puoliso, lemmikin omistaja tai tietyn ammattiryhmän edustaja, määrittelee onnistumisesi vähimmäisvaatimukset sekä media että sosiaalinen media. Se, että edellisten sukupolvien edustajat kieltävät lukemasta ja kiinnittämästä huomiota ympäriltä annettuihin kasvottomiin ohjeisiin, ei auta. Äitiys on yksi niistä elämän osa-alueista, joilla vahvempikin yksilö miettii, että kuinka pahasti on onnistunut yksittäisillä teoilla ja valinnoilla pilaamaan lapsensa tulevaisuuden.
Hyvään äitiyteen, kuten myös isyyteen, liittyvät tietyt yleispätevät ohjeet. Lasten tulee saada olla henkisesti ja fyysisesti turvassa, ruokaa lautaselleen ja sopivassa suhteessa sekä lepoa että fyysistä aktiivisuutta. Ratkaisut siitä, tarjoaako turvaa omien vanhempien lisäksi varhaiskasvatuksen väki, onko lautasella nakkeja vai porkkanoita ja ovatko harrastukset leikkipuistoilua vai tavoitteellista urheilua, tekevät vanhemmat käytössään olevien resurssien mukaan.
Some-äitien ohjeiden pilkuntarkka noudattaminen ei ole tie täydelliseen äitiyteen. Mikään ei ole. Äitiyden onnistumista ei mitata sormiruokailulla, lasten merkkivaatteilla tai hienoilla harrastuksilla. Äitiys on jokaisen äidin oma asia, ja jos siinä onnistumisesta on pakko puhua, on hyvä muistaa, että jokaisella meillä on vahvuutemme niin äitinä olemisessa kuin millä tahansa mullakin elämän osa-alueella.
Riittämättömyyden tunteesta on vaikea päästä eroon. Lapsen on kuitenkin hyvä oppia, että vajaillakin tehoilla pärjää. Ja mitäpä sitä mieluummin seuraisi kuin äidin esimerkkiä.
Katja Sirviö
