ONKO SINULLA omaa kotikirkkoa rakkaine, lämpimine muistoineen? Minulle rakas kotikirkko on Kuhmoisten kirkko, vaikka pääsenkin sinne vain muutaman kerran vuodessa. Esivanhempani ovat monessa sukupolvessa käyneet siellä Jumalan Sanan kuulossa ja ehtoollisella. Olen päässyt siellä ripille ja minut on myös vihitty siellä ensimmäiseen avioliittoon. Viimeisessä remontissa kirkko sai kauniin vihreät värit. Aiemmin korkeista ikkunoista kurkistelivat koivut, kunnes ne piti kaataa pois.
Helsinkiin muutettuani Oulunkylän kirkosta tuli uusi kotikirkko. Se näytti kalsealta Kuhmoisten kirkkoon verrattuna. Alttaritaulun paikalla on punahongasta veistos, joka esittää Jeesuksen vangitsemista. Ikkunat ovat vain katossa. Siitä huolimatta kirkko tuli rakkaaksi vuosien saatossa, pidinhän siellä pyhäkoulua vuosikymmenen ja lapseni pääsi siellä ripille. Puistolan kirkko on nykyinen kotikirkkoni. Vuosikymmenien ajalta on kertynyt muistoja. Lapsenlapseni ovat siellä konttailleet kanttori-Ullan vauvamuskarissa. Nuorimmainen on myös kastettu siellä ja kaksi lastenlasta päässyt ripille. Ensimmäinen puolisoni on siunattu viimeiselle matkalle. Vuosien mittaan olen messujen lisäksi nauttinut erilaisista konserteista ja saanut rakkaita ystäviä.
Tiekirkot ovat ihania levähdyspaikkoja. Tuntuu hyvältä hiljentyä ihastelemaan kirkkotaidetta. Ilomantsin kirkossa meidät vastaanotti seiniltä ja katosta 200 enkeliä. Ihmisen rakentamat temppelit eivät kuitenkaan vedä vertoja Luojan kirkkosalille, joka on nyt kauneimmillaan.
Immi Hellénin Paimenpoika laulun tavoin moni kokeekin samoin: ”Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täällä palvella Jumalaa, mun urkuni kauniit soikaa! Mun kirkkoni katto on korkeella, ja ystävä yksi on seurana, joka muistavi paimenpoikaa.”
Saunan jälkeen hiljentyen, tyyntä järvenpintaa katsellen tai soudellessa auringon laskiessa sielu lepää ja saattaa tuntea Jumalan kosketuksen.
Muutaman päivän päästä on juhannus, keskikesän suuri juhla. Kokkojen loisteessa kiittäkäämme Taivaallista Isää kesän kauneudesta Suvivirren sanoin: ”Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi!”
Siunattua juhannusta!
Tarja Koskela-Kivistö
