LOMAKAUSI ON kuumimmillaan. Suurin osa suomalaisista pitää neljästä viiteen viikkoa kestävän kesälomansa heinäkuussa, joka on aikanaan vakiintunut suosituimmaksi lomakuukaudeksi todennäköisesti agraariyhteiskunnan vaatimusten vuoksi – kuten koululaistenkin kolme kuukautta yhteen putkeen kestävä kesäloma.
Vuosilomien pituus määräytyy vuosilomalain mukaan. Laki ei kuitenkaan velvoita pitämään kaikkia lomia yhteen putkeen. Oikeastaan kesälomasta vain kaksi viikkoa on pidettävä toukokuun ja syyskuun välisenä aikana.
Kuukauden, tai jopa puolentoista, täydellinen irtiotto työelämästä houkuttelee monia. Viikkojen vapaa mahdollistaa kivat kesälomareissut ja antaa aikaa kotona tylsistymiselle. Perheellisen lastenhoitomurheet unohtuvat, kun katrastaan pääsee paimentamaan itse.
Professori Sabine Sonnentag kuitenkin kyseenalaisti viikonvaihteen Helsingin Sanomissa usean viikon kesäloman tarpeellisuuden. Sen hyöty jää vähiin, jos töistä ei osaa palautua pitkin työviikkoa. Huolimatta pitkästä kesälomasta lomaa edeltävälle kuormitustasolle palaudutaan Sonnentagin mukaan keskimäärin kahdessa viikossa.
Kesälomaa parempia palautumiskeinoja ovat ne, joita voi toteuttaa pitkin vuotta; pitkät viikonloput ja vuodelle tasaisemmin jakautuvat lomaviikot. Levolle, rentoutumiselle, ulkoilulle, sosiaalisille suhteille ja somepaastolle olisi hyvä varata aikaa muulloinkin kuin kerran kesässä.
Kerran vuodessa vietettyyn pitkään lomarupeamaan kohdistuu helposti muitakin paineita kuin palautua vuoden töistä. Huvipuistot, kansallispuistot ja kesätapahtumat tulisi kiertää ja sukulaisissa vierailla. Pettymykset ja täyttymättömät odotukset nakertavat paitsi omaa mieltä myös ihmissuhteita. Avioerohakemusten määrässä näkyy selvä piikki lomakauden jälkeen.
Katja Sirviö
