TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
MIKSI JOKU ei meloisi, kysyy Ella Pasola valmistautuessaan vetämään lyhyen melontaretken maanantai-iltana Ala-Karkjärvellä.
– Melonta on kivointa, mitä voi tehdä, kun järvet ovat sulana. Tämä järvi-Suomi on yksi meidän parhaita melonta-alueita, sillä järviverkostoa pitkin pääsee etenemään satoja kilometrejä, ja kaikkialla on yhtä kaunista. Meillä on upeat olosuhteet, Pasola sanoo.
Melonta sopii käytännössä kaikille. Fysioterapeuttinakin työskentelevän Pasolan mukaan ainoastaan todella pahat olkapää- ja käsivaivat voisivat estää lajin harrastamisen.
– Myös lonkkavaivat voivat kiusata, sillä istuma-asento kajakissa haastaa. Selkävaivat ovat vähän kaksiteräinen miekka. Tiedän monta ihmistä, joiden selkävaivat ovat alkaneet helpottaa meloessa. Tämä on hyvää keskivartalojumppaa, sillä itseä joutuu kannattelemaan koko ajan. Monesti selkäongelmat helpottuvat, kun keskivartalo vahvistuu, Pasola kertoo.
KUNNAN TARJOAMAAN melontakokeiluun osallistui kymmenkunta innokasta. Osalla oli kokemusta jonkin verran, toisilla ei lainkaan.
Pasolan mukaan osallistuminen ohjatulle melontakerralle on oikea tapa päästä lajiin sisään. Ensimmäisiä kertoja vesille lähtiessä pitäisi mukana olla vähintäänkin joku, jolla on kokemusta melonnasta.
– Ylipäätäänkin aina suositellaan, että vesille lähdettäisiin kaverin kanssa. Se on turvallisuustekijä. Sillä, melotaanko yksiköllä vai kaksikolla, ei ole väliä. Kaksikko on energiataloudellisempi. Kun on kaksi melojaa ja yksi kulkuneuvo, pääsee nopeampaa.
Toinen tärkeä turvallisuustekijä on kyky suhteuttaa omat melontataidot vallitseviin keliolosuhteisiin. Pasolan mukaan on tärkeää tietää, mitä sääennusteen lukemat käytännössä tarkoittavat.
– Tänään olosuhteet ovat lähes tyynet, arvioisin että tuulta on noin kaksi metriä sekunnissa. Neljä-viisi metriä sekunnissa tarkoittaa pientä jumppaa vesillä, kuudessa metrissä nousee jo vaahtopäitä.
Melontaliivit ovat itsestään selvät vesille suunnatessa. Pasola kertoo liivien olevan sopivan kireällä, kun ne kauluksista nostettaessa eivät nouse naaman päälle.
Kokenutkin meloja ottaa mukaan myös vaihtovaatteet vesitiiviisti pakattuna aina, kun lähtee vesille. Kajakin kaataminen vahingossa on epätodennäköistä, mutta mahdollista. Pasolan mukaan kaatuneesta kajakista pääsee helposti pois aukkopeitteenkin alta. Ainoat riskit liittyvät mahdollisiin roikkuviin nauhoihin, joista saattaisi jäädä kajakkiin kiinni. Turvallisuuden takia kannattaa meloa joko paljain jaloin tai nauhattomilla tossuilla.
LYHYEN TURVALLISUUSKATSAUKSEN jälkeen päästiin pian etsimään sopivia kajakkeja ja oikean mittaisia meloja. Pasola näytti, kuinka kajakin kyytiin pääsee ketterästi. Laiturilta noustessa on tärkeää huolehtia, että mela on kädessä tai ainakin laiturilla käsivarren mitan päässä – Pasolan mukaan mikään ei ole kiusallisempaa kuin ajautua kauas laiturista ilman melaa.
Ilman kenkiä meloessa rantavedestä kajakkiin nouseminen käy hyvin.
– Meloessa kaikki tärkeä on sidottu kiinni joko minuun tai kajakkiin. Kännykkää pidän vesitiiviissä pussissa kaulassa liivin alla. Jos satun uimaan, niin se pysyy mukana, Pasola kertoo.
Osassa kajakeista on peräsin tai evä, jotka helpottavat sen ohjaamista. Kummatkin pitää muistaa ottaa ylös ennen rantautumista.
– Melontakursseja pitäessä pimitän tiedon kummastakin. Sillä tavalla joutuu opettelemaan melan käyttöä ja melomista. Peräsin on hyvä kovalla tuulella, sillä tuuli ottaa aina kajakin perään ja kääntää sitä.
Kuhmoislaiset melojat lähtevät liikkeelle yhdellä kaksikolla ja kahdeksalla yksiköllä. Parissa tunnissa ehditään kiertää Ravilan- ja Ukonsaari ainakin kertaalleen. Melontainto puraisee niin, että yhteisiä melontareissuja suunnitellaan kajakissa jos toisessakin.
