TEKSTI & KUVA KATJA SIRVIÖ
KATI LIIVENKORKEEN ja Mikko Hovilan tuorein tulokas tupsahti maailmaan kesäkuun lopulla Vehkajärvellä.
Muutaman päivän yliajalla ollut nuori mies ei antanut merkkiäkään maailmaan tulosta ennen kuin sunnuntai-iltana 28. kesäkuuta.
– Kiire tuli. Sairaalaan emme ehtineet, vaan poika syntyi omassa autossa, Liivenkorkee kertoo.
Kaikeksi onneksi lähin ambulanssi oli Kuhmalahdella. Yhtä hyvä tuuri kävi siinä, että Mediheli oli juuri vienyt potilaan Taysiin ja saattoi vain napata kätilön kyytiinsä toimittaakseen hänet Sarkalantien alussa olevalle levikkeelle.
– Mitään kipulääkkeitä en luonnollisestikaan ehtinyt saada. Synnytys oli niin nopea, että kun kätilö ehti paikalle, pojan pää oli jo ulkona, Liivenkorkee muistelee.
Hän ja vauva jatkoivat matkaansa ambulanssilla Taysiin. Mikko suuntasi kotiin hakemaan loppuja tavaroita ja meni perässä.
Toivo on ottanut pikkuveljen hyvin vastaan.
Kati Liivenkorkee
UUSI TULOKAS on Liivenkorkeen ja Hovilan toinen lapsi. Isoveli Toivo on kolmevuotias.
– Toivo on ottanut pikkuveljen hyvin vastaan. Haluaa hirveästi häntä hoitaa, ja koitetaankin ottaa mukaan, kun vauvaa syötetään tai hänen kanssaan leikitään, Liivenkorkee kertoo.
Arki uuden tulokkaan kanssa poikkeaa hieman edellisestä vauva-ajasta, sillä ympärillä viuhtova Toivo tuo siihen lisäväriä.
– Onneksi hän on päiväkodissa viikolla jonkin verran. Niinä hetkinä saan keskittyä pelkästään vauvaan.
Liivenkorkee kuvailee uutta perheenjäsentä ihanaksi. Ulkonäöltään hän muistuttaa veljeään, vaikka onkin pienempi kuin mitä Toivo syntyessään oli.
– Totta kai yöllisiä heräilyjä tulee, ja kiukkukohtauksia, mutta osaa hän olla iloinenkin. Luonteenpiirteistä en osaa vielä sanoa muuta, Liivenkorkee kuvailee.
Varmasti tämä on parempi ympäristö kuin kaupunki. Täällä pystytään päiväkodissa ja koulussa ottamaan huomioon lasten tarpeet.
Kati Liivenkorkee & Mikko Hovila
SEKÄ LIIVENKORKEE että Hovila ovat paljasjalkaisia kuhmoislaisia. Kumpikaan ei ole koskaan suunnitellutkaan kaupunkiin muuttamista.
– Helsinki ei houkuta. Minusta kylänraitillakin on kesällä tarpeeksi väkeä, Hovila sanoo.
Liivenkorkee epäilee jääneensä kotikunnille, kun sai valmistuttuaan terveyskeskuksesta töitä. Tämänhetkinen työpaikka sijaitsee Jämsässä.
– Jäin sairauslomalle vain pari viikkoa ennen äitiysloman alkamista, eivätkä työt ole tällä hetkellä mielessä lainkaan. Toivo meni hoitoon puolitoistavuotiaana, ja se oli aika hyvä ikä.
Hovilan vanhempainvapaat siintävät edessä talvella, kun työt hiljenevät. Hovilan saattaa nähdä kuorma-autohommissa, likakaivoja tyhjentämässä tai viikonloppuisin taksin ratissa.
– Yhtäkään samanlaista päivää ei niissäkään hommissa ole, hän toteaa.
Kuhmoista Liivenkorkee ja Hovila pitävät turvallisena paikkana lapsiperheelle.
– Varmasti tämä on parempi ympäristö kuin kaupunki. Täällä pystytään päiväkodissa ja koulussa ottamaan huomioon lasten tarpeet, he pohtivat.
