Tuleva sunnuntai on kirkkovuodessamme nimetty apostolien päiväksi. Ennen 1770-lukua sitä vietettiin Suomessa Pietarin ja Paavalin muistopäivänä heidän marttyyrikuolemansa muistoksi. He kärsivät ja kuolivat perimätiedon mukaisesti keisari Neron vainoissa vuonna 67.
Raamatun Uudesta testamentista suuri osa on alkukirkon ajan kirjeitä, joita apostolit, erityisesti Paavali, lähettivät seurakunnille ja yksittäisille kristityille. Tulevan sunnuntain yksi teksti on roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta sen alkuosa. Lutherille roomalaiskirje oli erityisen rakas ja hän luonnehtiikin sitä Paavalin keräämäksi koko kristillisen uskon ja evankeliumin opin lyhyeksi koosteeksi, joka jokaisen kristityn tulisi osata ja päivittäin harjoittaa.
Ensimmäisen luvun alussa Paavali tervehtii Rooman kristittyjä ja osoittaa uskon rakkautensa heitä kohtaan. Hän tuo alussa tärkeimmän tehtävänsä, evankeliumin julistamisen esille. Alkuosassa tulee esille Paavalin usko Jeesukseen ihmisenä, Davidin poikana, ja samalla myös Jumalan Poikana, täysin ihmisenä ja täysin Jumalana. Hän kertoo saaneensa armon ja apostolinviran Jeesuksen kautta hänen nimessään, ja hän kertoo olevansa kutsuttu ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia. Alkutervehdyksensä lopuksi hän vielä toivottaa kirjeen lukijoille armoa ja rauhaa Jeesukselta Kristukselta.
Tämä armon ja rauhan julistus on voimassa tänäkin päivänä. Apostolien viesti ei ole vaientunut. Se kestää maailman loppuun asti. Sinäkin saat uskoa evankeliumin ilosanoman. Jeesus on sinunkin syntisi sovittanut. Sinulla on lupa uskoa tässäkin hetkessä kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Tuomas Taipale
