TEKSTI KATJA SIRVIÖ
KUVAT JEREMY ROSELLI
HEINÄKUUN ALUSSA vietetty avoimien puutarhojen päivä toi kuhmoislaisille tutustuttavaksi aivan uuden kohteen – vehreän rantapuutarhan Päijäläntien varressa. Suuren vihreän omakotitalon pihaa ympäröi lähes kahden hehtaarin tontti, josta huolehditaan kolmen sukupolven voimin.
– Talossa asui aikanaan Zilliacus-niminen mies, joka omisti Päijälässä sijainneen kovasintehtaan. Hän hoksasi, että tontilta löytyy hienoa hiekkaa ja ajoi sen kaiken kovasintehtaalle. Sieltä hiekat ovat valuneet jokea pitkin alas uimapaikalle, ja ovat siellä vieläkin, Sari Nurmi kertoo ja lähettää Zilliacukselle kiitokset kumpuilevasta tontista.
Nurmen lisäksi puutarhasta huolehtivat hänen kaksi siskoaan sekä sisarentyttär Karoliina Halme. Työn on aloittanut jo vuosikymmeniä sitten Nurmen äiti.
– Piha oli tosi pieni, kun me olimme lapsia. Äiti ei tehnyt kauheasti puutarhatöitä, vaikka voittikin jonkun pihakilpailun. Siihen aikaan tärkeämänä nähtiin hyötypuutarha ison perheen vuoksi. Kun isä vanhoilla päivillä sairastui, ja äiti alkoi häntä hoitaa, niin samalla alkoi puutarhan teko. Isä istui jossain päin pihaa ja katseli, mitä äiti touhusi, Nurmi muistelee.
PUUTARHAN LAITTOA helpottaa se, että jokaiselle puutarhurille löytyy niin sanotusti oma tonttinsa. Nurmi on laittanut asuttamansa piharakennuksen taakse kalliopuutarhaa.
– Äiti tämänkin on aloittanut, ja sisko teki silloin, kun minua ei pätkääkään kiinnostanut. Minä olen lisännyt kasveja, tökin niitä sinne tänne ja katson, mitä niistä tulee. Äläkä vaan kysy, että minkä nimisiä kasveja täällä kasvaa, Nurmi nauraa.
Halme jatkaa, että tämän pihan viljelijät eivät ole kiinnostuneita niinkään kasvien nimistä vaan niiden kauneudesta.
– Eikä niitä nimiä sitten enää muistakaan, Nurmi huokaisee.
Kuunlilja sentään on sen verran tuttu, että sen nimi on jäänyt mieleen. Sitä löytyy helppohoitoisuuden ja nopean leviämisen ansiosta pihasta ”joka paikasta”. Takapihalta löytyy viihtyisä oleskelutila. Tässä vaiheessa pihakierrosta ei vielä voi aavistaa, kuinka monta oleskelutilaa pihassa onkaan. Kaikki ovat käytössä.
– Kahvitellaan, syödään, lueskellaan, nautitaan. Enemmän me kesällä olemme ulkona kuin sisällä. Joskus ei huvita tehdä mitään, sitten vain ollaan, Halme toteaa.
– Kun oli hellekesiä, meillä oli kaksi sänkyä omenapuun alla, hyttysverkot niiden ympärillä ja makasimme siellä lukemassa koko kesän, Nurmi kertoo.
Tänä kesänä hän on nukkunut riippumatossa koiran kanssa.
TALON PIHAN keskiosa on Halmeen osa-aluetta. Hän kertoo pitävänsä vanhoista ja kukkivista perennoista ja yrittää etsiä pihaan kasveja, jotka keräisivät pörriäisiä ja perhosia.
– Hernepensaat ovat alkukesästä täynnä pörriäisiä, sen jälkeen ne kerääntyvät tähän angervoon. Heinäkuun lopussa täällä on valtavasti perhosia.
Alapihan puolella on eurooppalainen vaikutelma. Se saattaa johtua purppuratuomen kaltaisista harvinaisista puista, joita Halmeen mummu tilasi eri puolilta suomea. Tontilta löytyvät myös pylväshaapa sekä surukuusi.
Alkukesästä unikkopelto näyttäytyy hehkuvan oranssina. Liljat ovat jutuntekohetkellä vasta puhkeamassa kukkaan, ja silloin pihan valtaa huumaava tuoksu. Perhosia erityisesti keräävä kasvi on purppurapunalatva ja mooseksenpalavapensas tiettävästi aiheuttaa palovammat iholle – sen Halme sain huomata kitkiessään sen lähistöltä huolimattomasti. Kasvihuoneesta voi käydä noukkimassa salaatit ja tomaatit ja yrttitarhasta makua ruokaan.
Tunnelmasta toiseen pääsee, kun astuu Nurmen äidin ja toisen siskon metsäpuutarhaan, jossa ohdakkeillakin on oma paikkansa, ja johon erilaiset patsaat kuuluvat oleellisena osana.
”JOS HALUAT tulla onnelliseksi, ryhdy puutarhuriksi”, siteeraa Nurmi vanhaa kiinalaista sanontaa. Työtä riittää, mutta onni tulee juuri sen tekemisestä sekä oman käden jäljen näkemisestä.
– Äiti aloitti ja teki kovalla työllä pihasta hienon. Me haluamme sitä ylläpitää, emmekä jättää metsittymään, Nurmi toteaa.
Halme jatkaa stressin unohtuvan, kun kädet upottaa multaan. Päivittäinen askelmäärä täyttyy huomaamatta, kun pihassa touhuaa – tai haahuilee, kuten Halme sanoo.
Nurmi myöntää kaipaavansa joskus sitä hetkeä, kun pihassa kaikki olisi valmista. Halmeen mielestä parasta on juuri se, kun saa suunnitella uutta ja vaihtaa kukkapenkkien paikkoja.
Ja uutta on suunniteltu. Talon päätyyn on rakentumassa ruusutarha sekä heinäpuutarha.
– Sääntöjä puutarhan rakentamiseen ei ole, luovuutta saa käyttää. Mutta kun tekijöitä on monta, niin totta kai keskustelemme toistemme kanssa. Onneksi makumme menee hyvin yhteen niin, että jokainen saa toteuttaa itseään, Nurmi ja Halme toteavat.
