TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
SISÄLLISSODAN TAPAHTUMIA käsittelevä näyttely Tapaus Harmoinen 1918 taiteessa ja tulkinnoissa luontokierroksineen keräsi Harmoisten nuorisoseurantalolle heinäkuun puolessa välissä kolmisen sataa kävijää. Näyttely perustui Heikki Niemeläisen tulkintoihin siitä, mitä Harmoisissa maaliskuussa 1918 tapahtui, ja miten tapahtumat kenties ovat vaikuttaneet Tove Janssonin taiteeseen. Janssonin isä Viktor Jansson taisteli valkoisten riveissä Harmoisissa.
– Koko viikko on mennyt odotuksiin nähden yläkanttiin. Paikalllisten vastaanotto on ollut mukava. Ihmisillä ei enää ole omia jännitteitä, ja sisällissodasta tulee – kuten eräs kävijä tiivisti – normaalia historiaa, Niemeläinen kertoi näyttelyviikon ollessa loppusuoralla.
NÄYTTELYVIERAIDEN OLI mahdollista lähteä päivittäin parin tunnin mittaiselle maastokierrokselle niihin maisemiin, joissa sisällissotaa Harmoisissa käytiin. Kierros alkoi Kauppilan talon pihapiiristä, jonne punaiset olivat saapuneet maaliskuun 9. päivä 1918. Talon väki oli paikalta jo poistunut.
Kauppilan talon vanha emäntä Merja Peltola on Emma Järnin tyttären tytär. Järn puolestaan on yksi niistä silminnäkijöistä, joiden kertomusta Niemeläinen on käyttänyt lähteenä tulkitessaan sisällissodan tapahtumia.
Punaiset jättivät asemansa Harmoisissa ja osallistuivat hyökkäykseen kohti Kuhmoista. Niemeläisen mukaan joukko-osaston poistuminen paikalta on käsittämätöntä, mutta kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahden mukaan Kalmin pataljoonan maine Kuhmoisten piruina oli vakiintunut ja tieto sen lähestymisestä sai punaiset poistumaan.
Vielä samana päivänä Kauppilaan asettui taloksi valkoinen Holopaisen komppania. Punaiset yrittivät vielä tulla Kauppilaan peltoaukean yli, mutta Niemeläisen mukaan se oli toivotonta.
– Punaisten sodan johto ei ollut kunnolla huonoakaan. Punaisia kaatui yrityksessä ja kaatuneet haudattiin tähän lähelle.
KAUPPILAN TALON pihalta matkaa jatkettiin Kivisaareen, josta jo mainittu Holopaisen komppania oli Harmoisiin noussut maihin. Matkaa oli taitettu Lummennetta pitkin kovissa olosuhteissa.
– Kun tulin paikalle ensimmäisen kerran, minua oli vastassa Juhani Kivisaari. Hän osoittautui Fredrika Kivisaaren pojan pojaksi. Eilen täällä oli mukana henkilö, joka oli Fredrikan jälkeläisiä neljännessä polvessa, Niemeläinen kertoo.
Fredrika Kivisaari oli nähnyt Holopaisen komppanian saapumista kotitilansa rantaan ja kuullut sairaalalla ammutut laukaukset.
– Täällä liikutaan aivan suoraan sukumuistojen parissa. Kierroksilla on ollut mukana tähtitodistajien (Emma Järn, Fredrika Kivisaari, Edith Jakara) jälkeläisiä, jotka ovat täydentäneet tarinoita, Niemeläinen sanoo.
Yhteydenottoja on tullut myös, vaikka näyttelyyn ei oltaisi päästykään. Pari viikkoa sitten Niemeläinen kertoi puhuneensa Armas Rinteen kanssa. Hänen isoisänsä Niilo Rinne oli ollut mukana Kalmin ratsuosastossa.
PADASJOELTA KOTOISIN oleva Ismo Saarinen oli saapunut paikalle yleisestä kiinnostuksesta historiaa, etenkin sotahistoriaa kohtaan.
– On hienoa, että tämmöisiä tilaisuuksia järjestetään ja ihmiset pääsevät kunnolla sisään historian tapahtumiin. Osoittaa myös kunnioitusta maamme itsenäisyyttä ja isänmaata kohtaan, että joku perehtyy tapahtumiin ja selvittää totuuden, Saarinen totesi.
Hän muistaa omienkin isovanhempiensa muistellen jotain ajasta, jota kutsuivat kapinan ajaksi.
– He olivat 10-15-vuotiaita tuohon aikaan, joten eivät itse olleet osallisina tapahtumissa, mutta kuulivat kertomuksia vanhemmilta ihmisiltä.
Lasse Rikberg muisteli kuulleensa Harmoisten sairaalan tapahtumista version, jonka mukaan sieltä löytyi kaksi sairaanhoitajaa, joista toinen sai elää ruotsinkielisyytensä vuoksi. Niemeläinen on tutkimuksiinsa perustuen tulkinnut tapahtumat toisin, Kuhmoisten Sanomat kertoi Niemeläisen tulkinnoista viime vuoden viimeisessä lehdessä.
– Tarina ei kuulosta oikein tutkijan objektiiviselta näkökulmalta. Kaikkia kauheita tapahtumia vähän vähätellään, ja sanotaan niiden vain kuuluvan asiaan, Rikberg pohti varovasti.
Niemeläinen ottaa kyseenalaistamisen tyynesti vastaan ja kehottaakin ihmisiä tekemään itse omat tulkintansa. Hän korostaa kuitenkin sitä, että hänen käyttämillään alkuperäiskertomuksilla – niilläkin on oikeus tulla huomioiduksi siinä missä muidenkin.
KIERROKSEN VIIMEINEN pysähdyspaikka oli Harmoisten vanhan sikalan päädystä löytyvä punaisten muistomerkki. Siitä, kuinka monta punaista paikalle aikanaan haudattiin, ei ole varmaa tietoa. Se kuitenkin tiedetään, että 1948 vainajat nostettiin ylös ja vietiin Papinsaareen. Sen jälkeen sekä tämä että Välkkälänharjulta löytyvä muistomerkki ovat jääneet unohduksiin ja tulleet jopa metsäkoneen yliajetuiksi.
– Olisi hyvä muistaa, että meillä on hautarauhalaki, ja että yleisesti ihmiselämää tulisi kunnioittaa. Harva lähti sisällissotaan aatteen palosta. He lähtivät, koska muutkin tekivät niin ja koska siitä sai palkkaa, Niemeläinen muistuttaa ja toivookin, että muistomerkit kaivettaisiin esiin ja kerrottaisiin niiden sijainnista.
