TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
Kuhmoisten yhtenäiskoulussa aloitti tänä syksynä kaksi uutta opettajaa: Jutta Salmi-Katajainen erityisopettajana ja Riikka Varis kielten opettajana.
– Kaikki ovat olleet äärettömän ystävällisiä. Sekä opettajat että opiskelijat ovat ottaneet kivasti vastaan. Toki vielä on ihan hengästynyt ja väsynyt, sillä kaikki on aivan uutta, sekä Salmi-Katajainen että Varis toteavat, kun lukukautta on takana viikko.
Salmi-Katajainen on toiminut erityisopettajana Helsingissä kaksikymmentä vuotta. Hyppy kaupunkikoulusta pienen pitäjän yhteiskouluun on ollut iso. Yksi suurimmista eroista on henkilöstön määrä.
– Täällä on valtavat resurssit. Lapsilla on paljon aikuisia ympärillä. Aiemmin työskentelin koulussa, jossa oli 300 oppilasta ja minä olin ainoa erityisopettaja. Oppilaista kolmannes oli maahanmuuttajiaja 75 prosentilla vähintään toinen vanhempi ulkomaalaistaustainen, Salmi-Katajainen kertoo.
Siinä missä Kuhmoisissa on koulunkäynninohjaajia myös yleisluokilla, Salmi-Katajaisen entisessä koulussa sellaisen tuesta sai nauttia vain erityisluokassa. Lähes 30 oppilaan yleisluokasta vastasi yksi aikuinen.
Kuhmoisissa aikuisilla on lapsille aikaa, ja lapset tottelevat aikuisia.
– Toki joka paikassa on vintiöitä, mutta nämä uskovat, kun heille sanoo. Kaupunkikoulussa lapset kasvavat nopeasti, ja se tuo mukanaan erilaisia haasteita. Täällä lapset ovat lapsia.
Varikselle työ Kuhmoisissa on ensimmäinen sijaisuuksia lukuun ottamatta. Hän valmistui Tampereen yliopistosta viime vuonna.
– Olen itsekin pieneltä paikkakunnalta, Virroilta, kotoisin, eikä minulla ole kokemusta hurjan isoista luokista. Mutta näin on hyvä, oppilaisiin ehtii tutustua rauhassa ja on mahtavaa, että erityisopettaja ja koulunkäynninohjaajat pääsevät mukaan oppitunneille, Varis sanoo.
Nuorten lukutaidon heikkenemisestä puhutaan paljon, ja Varis näkee sen tuovan haasteita myös kielten opiskeluun.
– Kyllähän heikko lukutaito ja motivaation puute näkyvät, mutta taso on tosi vaihteleva. Osaa kiinnostaa, osaa ei. Osa on kielissä pitkällä, sillä he käyttävät niitä vapaa-ajalla, osa taas ei.
Eritasoisuus tuo opetustyöhön omat haasteensa, mutta oppikirjoistakin löytyy nykyään eriyttäviä tehtäviä.
– Siihen pyritään, että kaikki pääsisivät opiskelemaan omalla tasollaan, Varis toteaa.
Alakoululaisten kanssa työskennellessä erityisopettajan tärkeimmät työvälineet ovat yhä kynä ja paperi, mutta muitakin välineitä riittää.
– Käytän paljon konkreettisia apuvälineitä lapsille, joille kielellinen ajattelu on vaikeaa. Esimerkiksi pelejä. Minun oppilaat ovat usein käsistään käteviä ja liikunnallisia ja on tärkeää saada heille motivaatiota ja onnistumisia, Salmi-Katajainen kertoo.
Varis hyödyntää kielten opiskelussa digitaalisia ympäristöjä. Lukiolaisilla käytössä on kannettavat tietokoneet, ja nuorempienkin kanssa hyödynnetään sähköisiä materiaaleja kirjojen ja pelien lisäksi.
Kuluvan lukukauden alkua väritti keskustelu laista, joka kielsi kännyköiden käytön oppitunneilla. Kuhmoisissa laki ei ainakaan Salmi-Katajaisen ja Variksen mukaan ole aiheuttanut narinaa.
– Vanhemmat opiskelijat osaavat jo totella, jos heiltä jotain pyytää. Mielestäni on hyvä, että laissa puhutaan konkreettisesti mobiililaitteista, eikä yleisesti häiritsevistä esineistä, Varis sanoo.
Alakoulun puolella oppilaat ovat olleet hyvin motivoituneita noudattamaan sääntöjä ja vahtimaan, että myös aikuiset toimivat niiden mukaan.
