Lehden ilmestyessä on kulunut seitsemän viikkoa ja muutama päivä päälle syyskuun alusta, jolloin Jämsässä sairaanhoidon ja terveydenhuollon systeemit muuttuivat monella tavalla. Vaikka potilaat ja tauditkin ovat samoja, on työn tekemisen järjestelyihin tullut paljon muutoksia, kun toimintaa yhdenmukaistetaan muun hyvinvointialueen kanssa.
Muutos on täynnä muutoksia, ja todella runsaasti on saatu uusia toimintaohjeita. Vanhoja käytäntöjä on jouduttu unohtamaan, olivatpa hyviä tai eivät. Sairaalan toimintojen kutistuttua on moni hoitaja joutunut opettelemaan uusia tehtäviä. Lääkäreillä ei niinkään ole muutoksia tullut, paitsi heillä, jotka ovat hakeutuneet muualle töihin erikoissairaanhoidon supistuttua.
Edellisellä kerralla tänne kirjoittaessani oletin, että jämsäläisille tulee vielä ikävä aiempaa järjestelyä ja vaikuttaa siltä, että olin valitettavan oikeassa. Ahtaitten talousarvioitten ja suurten säästötarpeitten takia koko hyvinvointialueella on tehty palveluverkkoselvitystä. Niissä aina reuna-alueet kärsivät keskuspaikkoja enemmän. Täälläpäin ei taida paljoa lohduttaa se, että Kemissä sikäläinen keskussairaala on päätetty muuttaa perusterveydenhuollon yksiköksi
Viime viikon loppupuolella liukas keli yllätti suuren joukon autoilijoita monessa paikassa. Yllätys oli tällä kertaa oikea sana, kun sääolosuhteet olivat poikkeukselliset ja kaunis syyskeli muuttui äkillisesti jääradaksi, ja onnettomuusriski tehostui sankalla sumulla. Vaikka lähiajoille on luvattu leudompaa säätä, on nyt varmaan talvirenkaat alla paljon useammassa autossa kuin viikko sitten. Ja se on ihan oikein. Syysviileillä säillä eivät hyvissä ajoin alle laitetut talvirenkaat kulu likikään niin paljon kuin pääsiäisen ja vapun välissä kuumalla asfaltilla moottoritienopeuksia ajellessa.
Ja lopuksi jahtiasiaa. Hirvenmetsästys seudullamme on alkanut. Menestys on jälleen ollut vaihtelevaa, kuten aina. Pyyntimiehet pyytävät ja metsä antaa, jos on antaakseen. Ilman koirien apua hirvijahti ei sujuisi kovinkaan hyvin.
Metsästyskoirien käyttöä varjostaa kuitenkin suurpeto-ongelma. Kuhmoisissakin on tuoreitakin suurpetohavaintoja. Karhuja on, mutta niistä ei ole paljon haittaa ollut eikä runsaasta ilveskannastakaan metsästystoiminnalle. Ilvekset syövät pienemmän riistan lisäksi valkohäntäpeuroja ja etenkin metsäkauriita, joita ei nyt juuri metsästettäviksi asti ole.
Sudet ovat hankalia siinä mielessä, että pyrkivät tappamaan koiria ja toki metsässä omatoimisesti riistaa etsivä metsästyskoira on eniten vaarassa. Koirilla on omistajilleen yleensä suuri tunnearvo ja lisäksi esimerkiksi valmiita hirvikoiria ei saa ostettua mistään. Jos susi tappaa hirvikoiran nyt, menee pari vuotta ennen kuin tilalle hankittava uusi pentu kykenee samoja töitä tekemään. Haluankin kiittää kaikkia niitä metsästäjiä, jotka pitävät koiria uhkista ja vaaroista huolimatta.
Jyrki Järvinen
