RAKASTAN SATAVUOTIASTA kotiani. Rakastan sen narisevia ja kylmiä lattioita, pönttöuuneja, seinien halkeilevia maaleja, lukemattomia ovia, kummallisen muotoisia huoneita ja epäkäytännöllistä keittiötä. Rakastan sen hienoa ulkomuotoa ja sisäistä kauneutta. Rakastan sen tunnelmaa ja vanhaa sielua.
Talossani ei ole tiskikonetta eikä kodinhoitohuonetta. Ei lattialämmitystä eikä tasaista huonelämpötilaa. Siellä ei ole helposti aukeavia ikkunoita tai siistejä pintoja.
Talossani on vinot ovenkarmit ja notkuvat katot. Siellä on myös muistoja huokuvat seinät ja elettyjen elämien jättämät painaumat lattioissa. Sinne mahtuu läheiset ja kaverit, koirat ja kissat. Rakastan sitä kun ihmiset viihtyvät kodissani.
Lapsena kadehdin ystävieni maalaismummoja. Kadehdin sitä, että kaverini pääsivät majailemaan maalaismummoloittensa jännittäviin vinttihuoneisiin ja piha-aittoihin. Olisin antanut yhdestä maalaismummolasta ainakin osan kiiltokuvakokoelmastani.
Näin unta monikerroksisista kallellaan olevista taloista, joista löytyi aina vain uusia huoneita. Haaveilin vanhoista taloista ja katselin niitä kaihoisasti.
Kymmenen vuotta sitten vihdoinkin sain omani. Hyvinsäilynyt 90-vuotias talovanhus oli odottanut minua käyttämättömänä ja lähes hylättynä. Siitä alkoi yksi elämäni merkityksellisistä ajanjaksoista. Tekeminen, puuhailu, puunailu ja näpertely eivät ole tähän päivään mennessä loppunut.
Täytyy maalata ja tilkitä, korjata ja huoltaa. On eristettävä ja paikattava. Ja sitten taas uudestaan korjata. Lisäksi perintökeinutuoli on saatava sijoittumaan sisustukseen ja kirpputorilta löytynyt upean värinen tapetti sopimaan johonkin nurkkaan. Perillisten muuttuvat tarpeet on huomioitava. Lista on loputon. Kesällä askarreltavaa löytyy listan ulkopuolelta helposti.
Mutta nämä kaikki ovat asioita, joiden tekeminen tuntuu merkitykselliseltä.
Eikä puuhailu tietenkään ole kaikki, mitä maalaiselämältä saa. Ystävälliset naapurit, yhteisöllisyyteen taipuvainen kylän väki, luonnon läheisyys, varhaisten aamujen auringonnousut ja saunailtojen värikkäät auringonlaskut, huikeat maisemat ja joka sään kauneus ovat iso osa maalla asumisen hienouksista.
Maalla asuen voi elämän merkityksellisyys toteutua.
*Dharma ohjaa yksilöä elämään harmoniassa maailmankaikkeuden lakien ja oman sisäisen kutsumuksensa kanssa.
Arja Mäkelä
