Markkinoinnin ammattilainen antaa kuhmoislaisille päättäjille ja yhdistysaktiiveille yhden vinkin.
– Pitäjästä löytyy valtakunnallisesti tunnettuja ja hienoja matkailumagneetteja, mutta niiden nimeen olisi hyvä ujuttaa sana ”Kuhmoinen”. Kun asioita markkinoidaan, niin toisto on tärkeintä. Näin ihmiset tietäisivät käyneensä juuri Kuhmoisissa. Sitä kannattaisi miettiä ihan porukalla, tuore kesäkuhmoislainen Pekka Rantala vinkkaa.
Rantala otti kesäkuhmoislaisen kasteen vastaan hämmentyneenä ja nöyränä. Samoin kuin Kiepsaus-torilla saavista niskaan kaadetun veden, joka ei tuntunut koskaan loppuvan.
Rantala itse kuvaa Kuhmoista perheensä lisäksi yhdeksi harvoista pysyvistä asioista hektisessä elämässään. Työelämä on vienyt miestä asumaan ympäri Eurooppaa ja sen ulkopuolellekin, mutta kesäkuhmoislainen hän on ollut vuodesta 1977 asti.
– Kuhmoinen on paikka, jossa rauhoittua. Täällä mieli lepää, Rantala sanoo.
Vaimo Pirjo kertoo Pekan elävän minuuttiaikataulun mukaan kaikkialla muualla, mutta ei Kuhmoisissa.
– Yleensä hän lähtee aamupalan jälkeen ulos. Jossain vaiheessa päivää huhuilen syömään, ruoan jälkeen hän menee taas ja illalla saunassa nähdään.
– Niin se voi mennä. Vaikka pulssi vähän nousee asioita tehdessä, niin henkinen pulssi kuitenkin laskee. Hikeä pukkaa, mutta silti olo on täysin rauhallinen. On kiva tietää, että vaikka mikä tahansa muussa elämässä muuttuukin, niin tämä ei muutu, Rantala itse jatkaa.
Märkäpaitainen Rantala tiivisti jo Kiepsaus-torilla Kuhmoisten hienouden kolmeen asiaan: luontoon, ihmisiin ja Päijänteeseen.
Luonto on aina ollut Rantalalle tärkeä. Ehkä sen helmaan johdatti vanhempien Mustajärven rannalta hankkima kesämökki Pekan ollessa yhdentoista vanha.
– Meillä on pihassa kamerat osoittamassa järvelle. Ne ovat sen vuoksi, että missä tahansa voin katsella, miltä pihalla näyttää. Vaikka kyllä minä tiedän, miltä täällä näyttää. Mutta aina on yhtä kiva katsoa.
Pelkästään Rantaloiden kausiasunnon tontilla Tehinkärjessä on monenmoista luontoa. Lintuja, nisäkkäitä, hiekkarantaa, saari.
– Muutaman kymmenen metrin päässä tuolla nousevat jylhät pystysuorat kalliot, ja niiden päällä kasvaa Akseli Gallen-Kallelan maalausten henkisiä ikihonkia. Sellaista kansallismaisemaa, Rantala kertoo.
Rantalaa ei meinaa saada Aavarannasta kirkonkylälle kuin hyvästä syystä.
Syyt voit tarkistaa viikon 25 Kuhmoisten Sanomista. Näköislehden irtonumeron voi ostaa täältä.
