TÄMÄNKIN VIIKON Kuhmoisten Sanomissa näkyy pitäjän vilkas ja voimakas yhdistystoiminta. Kuhmoisten VPK on merkittävä hyvinvointialueen alainen tekijä puhuttaessa kuhmoislaisten turvallisuudesta. Naisvoimistelijat liikuttivat lauantaina kymmeniä jumppaajia, ja Martat ovat mukana vaalimassa ruokaperinteitä.
Paikallisyhdistykset ja -järjestöt ovat parhaimmillaan paljon muutakin kuin rivi rekisterissä. Ne täydentävät julkisia palveluita, osallistuvat demokratiatyöhön osallistamalla ihmisiä vaikuttamaan ja päättämään. Ne ovat mukana huolehtimassa ihmisten hyvinvoinnista kokoamalla heitä yhteen sekä tarjoamalla mahdollisuuden kohtaamiseen. Järjestöt ja yhdistykset tuottavat merkityksiä paitsi ympärilleen myös tekijöille itselleen.
Viime vuoden Kuhmoinen Palvelee -lehden sivulla 81 on listattu lähes 90 Kuhmoisissa toimivaa yhdistystä ja seuraa. On kyläseuroja, urheiluseuroja, metsästysseuroja ja parikymmentä muuta. Määrä on valtava.
Lähestyvä kesä on seuratoiminnan kulta-aikaa. Toripäivät kulkueineen sekä kesäjuhlat hulvattomine ohjelmineen alkavat vähitellen työllistää paitsi yhdistyksiin kuuluvia vaki- myös kausiasukkaita. Lähiviikkoina julkaistavan uuden Kuhmoinen Palvelee -lehden tapahtumakalenterista löytyy kymmeniä tilaisuuksia ja menovinkkejä, joiden toteutumisesta vastaavat paikallisseurat ja yhdistykset.
Kenellekään ei kuitenkaan varmasti tule yllätyksenä se, että nämä kunnalle ja yhteiskunnalle niin tärkeät tekijät kärsivät lähes kaikki samankaltaisista ongelmista. Aktiivisten väki vähenee, nuoria ei saada houkuteltua talkoisiin mukaan. Työtaakka kasautuu harvojen raatajien harteille.
Ilmiö on yleismaailmallinen. Talkootyölle ei riitä sijaa työikäisten kiireisessä arjessa. Yhdessä tekeminen ei ole enää merkityksellistä, oma aika on. Työn lopputuloksesta ollaan valmiita nauttimaan, sen tekemisestä ei niinkään.
Yhdistykset ja järjestöt ympäri maan ovat isojen haasteiden edessä. Pian voi olla korkea aika päästä irti jumittavasta ajatuksesta, joka kertoo, kuinka ”näin on aina tehty”. Näin ei tehdä enää pitkään. Seura- ja yhdistystoiminnan on elossa pysyäkseen pystyttävä uusiutumaan muun maailman mukana. Miten – se on mielenkiintoinen kysymys.
Yksi keino toiminnan elvyttelyyn voisi olla voimien ja resurssien yhdistäminen. Muutama vuosi sitten tätä pohdittiin Kotiseutu- sekä Kulttuuriyhdistyksen ja Vapaa-ajanasukkaiden kohdalla. Osalla moottoriurheilijoita olisi tiettävästi myös intoa yhteistyöhön, vai tarvitseeko tämän kokoinen pitäjä todella neljää moottoriurheiluseuraa?
Edetään seuroissa sitten vanhoin tai uusin keinoin, toivotaan tulevaisuuden olevan kaikilla aktiivinen ja valoisa.
Katja Sirviö
