KUHMOISTEN PÄIJÄLÄKODIN eli Vainiontiellä sijaitsevan kehitysvammaisten asumisyksikön asukkaiden ja heidän omaistensa huoli on varmasti suuri. Pirkanmaan hyvinvointialue ilmoitti viime viikolla, että se suunnittelee yksikön lakkauttamista.
Tiedotteen mukaan Pirha perustelee aikeitaan sillä, ettei asunnoissa ole omia wc-tiloja ja että kahdeksan asunnon yksikössä on vain seitsemän asukasta.
Hyvinvointialue saa muutoksen kuulostamaan helpolta, kun asukkaille etsitään paikat muista yksiköistä. Siis paikat, ei kotia.
Tiedote ei ota kantaa siihen, kuinka asukkaiden hyvinvoinnista huolehditaan, kun heidät pakotetaan lähtemään talosta, joka on ollut heidän kotinsa vuosikymmenten ajan.
Asuntolan asukkaille asunto ei tarkoita vain seiniä. Heillä on siellä pitkän ajan kuluessa rakentuneet naapuri- ja ystävyyssuhteet sekä tuttu henkilökunta. Heillä on oma piha ja tutut lenkkireitit. Heillä on Kuhmoisissa työpaikkoja, harrastuksia ja totutut asiointipaikat. Ystäviä ja läheisiä saattaa asua lähellä.
Pakotettu muutto voisi katkaista jopa kaikki näistä siteistä, jotka ovat tavallistakin tärkeämpiä henkilöille, joilla on kehitysvamma.
Mediasta on viime aikoina saatu kuulla liikaa kertomuksia, joissa asumispalveluyksiköiden asukkaita on lyhyellä varoitusajalla heitetty kymmenien, jopa sadan kilometrin päähän entisestä asuinpaikastaan.
”Pitkistä välimatkoista saattaa seurata henkilökohtaisia tragedioita”, sanoi Kehitysvammaisten tukiliiton juristi Tanja Salisma huhtikuussa Helsingin Sanomissa. Tuolloin uutisoitiin Sysmän ainoan kehitysvammaisten asumispalvelun loppumisesta.
Pirhan nettisivujen mukaan lähimmät hyvinvointialueen vammaisten asumisyksiköt sijaitsevat tietenkin Kangasalan ja Oriveden keskustoissa. Kuhmoislaisille asuntolan asukkaille nämä tuskin ovat ennalta tuttuja paikkoja.
Voimmeko vielä jotenkin estää uusien tragedoiden syntymisen?
Päivi Hotokka
