TEKSTI & KUVAT MIKKO SEES
Naapurimaistaan Norjasta ja Ruotsista poiketen Suomi ei ole tunnettu vesiputouksistaan. Korkein yhtenäinen vesiputouksemme, Kuopion Maaningalla kohoava Korkeakoski, laskee 36 metrin verran alas.
Lapin erämaissa on useita jopa 15–20 metriä korkeita putouksia, Kuusamossa Jyrävä ja Kiutaköngäs sekä Puolangalla kuuluisa Hepoköngäs, mutta Jyväskylän eteläpuolisesta Suomesta yhtä komeita ja korkeita vesiputouksia ei juuri löydy.
Tiettävästi Keski- ja Etelä-Suomen korkein ja jyrkin vapaana virtaava vesiputous on kuhmoislaisille kätevä päiväretkikohde, Jämsän Partalassa kohoava seitsenmetrinen Juvéninkoski. Pystysuora putous on nimetty kylän oman pojan, suksitehtailija Heikki Juvénin, suvun mukaan.
Suksitehdas – kuten myös lähellä sijainnut Siltalan huopatehdas – lopetti toimintansa 1950-luvulla, mutta putouksen alueella voi yhä edelleen havaita betonirakenteita. Paikalle jätetyt myllynkivet muistuttavat paikan historiasta.
YSITIELTÄ PÄÄSEE kätevästi Partalaan, jossa vastaan tulee opastekyltti vesiputoukselle. Paremmin vesiputouksen näkee kuitenkin jatkamalla matkaa eteenpäin joko kylän vanhan kaupan edustalle tai koulun piha-alueelle, joista kummastakin lähtee polku putouksen juurelle. Matkan varrelle jäävät koululta lähdettäessä pieni puulajipuisto ja kyläläisten uimalampi, jonka vesi on keskikesälläkin hyvin viileää.
Päijänteeseen laskevan Nytkymenjoen rannoille syntynyt Partalan kylä teollistui jo varhain. Putouksen niskalta ryöppyävä vesi antoi virtaa myllyille, sahoille ja pärehöylille. Hämmästyttävää kyllä, samassa kylässä toimii yhä kaksi maailmankuulua huopatehdasta: Huopaliike Lahtinen ja Alhon Huopatehdas, joihin voi poiketa kahville tai ostamaan laadukkaita huopatuotteita.
Komeimmillaan vesiputoukset ovat yleensäkin huhti-toukokuussa, kun sulamisvedet kuohuavat valtoimenaan. Vapaasti putoavat vesiputoukset ovat eteläisessä Suomessa harvinaisia, mutta myös Kuhmoisista löytyy korea esimerkki sellaisesta.
VIISIMETRINEN HÖRHÄNKOSKI on louhikkoinen kaskadiputous, joka saa vetensä läheisestä Kuhmalammesta. Vain noin kilometrin päässä kirkonkylästä kohoava putous sijaitsee keskellä vaikeakulkuista metsää. Kiehtovaa siinä on se, että se kilpailee näyttävyydessä Juvéninkosken kanssa oikeastaan vain kevättulvien aikaan, jolloin koski ärjyy ja kuohuu täydellä voimallaan.
Satoja metriä pitkä Heinjoen koskiosuus mutkittelee kuusikon suojissa kohti Päijännettä ja tyyntyy vasta Poikkijärven sillan jälkeen, keskellä kaunista kulttuurimaisemaa.
Putoukselle ei mene valmiita polkuja, joten suunnistustaitoa vaaditaan. Autoa ei myöskään saa pysäköidä yksityisille pihoille tai tien tukkeeksi. Perille joutuu joka tapauksessa rämpimään satoja metrejä, joten auto kannattaa suosiolla jättää kauemmas. Kiusana ovat kivikot, hyttyset ja kosteikot, mutta etsivä löytää ja hänet palkitaan keväällä upealla näyllä.
Vesiputoukset syntyvät paikkoihin, joissa joet virtaavat eroosiota eri tavoin kestävien kivikerrosten ylitse. Virtauksen kuluttama pehmeämpi kiviaines kuluu ajan myötä pois, jolloin lopputuloksena on reunama. Mikäli pudotus on jyrkkä, syntyy sen alle usein syvä ja levenevä pohjalammikko.
Näyttävin esimerkki Suomessa on Kilpisjärven Pihtsusköngäs, joka muistuttaa Niagaran putouksia. Jämsästä ja Kuhmoisista ei tällaisia löydy, mutta Juvéninkoski ja Hörhänkoski tarjoavat parhaimmillaan häivähdyksen samasta tunnelmasta. Luontoretken kruunaa eväshetki putouksen juurella, jossa veden kohina rauhoittaa mielen ja arjen huolet unohtuvat.
