TEKSTI & KUVAT SANNA KANTOLA
TIISTAINA VIETETTIIN Riihigalleriassa kuluvan kesän taidenäyttelyn avajaisia. Galleriassa on viime vuosina nähty runsasta väriloistoa, nyt värimaalausten rinnalla on tarjolla myös mustavalkoisia teoksia, jotka sopivat hyvin riihien tummille seinille. Seinien tumma väri korostaa töiden meheviä mustia pintoja ja nostaa samalla esiin puhtaita vaaleita sävyjä.
Viiden taiteilijan yhteisnäyttely tarjoaa katsojan tarkasteltavaksi taiteellisten ratkaisujen mielenkiintoisen kirjon.
Heti sisään astuttaessa silmiin osuvat Juha-Pekka Koistisen fotograafisen tarkat hiilipiirrokset, joiden jälkeen voi siirtyä ihastelemaan Veera Kuulan mustavalkoisia muusikkomuotokuvia. Koistinen ja Kuula ovat näyttelyn nuorimmat taiteilijat. Molempien teoksista voi tunnistaa musiikki- ja elokuvamaailman tähtiä.
Osa näyttelyn taiteilijoista ei työkiireidensä vuoksi päässyt avajaisiin. Paikalla olivat Kristiina Lähde ja Sirpa Suominen. Lähden ja Suominen työskentelevät Jämsässä ja he ovat järjestäneet Kuhmoisissa aikaisemmin yhteisnäyttelyn kirjaston galleriassa vuonna 2024.
Suominen on ilahtunut, kun saa asettaa töitään esille Riihigalleriaan.

– Vaikka galleria on vaikeasti saavutettava, täällä käy paljon näyttelyvieraita. Tila on äärettömän hieno ja omia teoksia on hyvä viedä erityyppisiin näyttelypaikkoihin, koska se auttaa näkemään työt uudessa valossa.
Suomisen öljyvärimaalaukset täyttävät gallerian kolmannen riihen. Tilassa voi tutustua esimerkiksi taiteilijan öljyvärein ikkunalasille toteuttamaan maalaukseen.
– Öljyväri on päätekniikkani ja rakkain laji, en ole siihen vielä kyllästynyt. Alussa työskentelin perinteisesti, käyttäen kangaspohjia, mutta nyt olen siirtynyt puupohjien kautta alumiini-, akryylilasi- ja lasipohjiin.

Lähde ja Suominen järjestävät usein yhteisiä näyttelyitä. Äskettäin taiteilijat esittelivät töitään Berliinissä, työn alla on myös tuleva näyttely Hämeenlinnassa. Yhteistyötä on muutenkin runsaasti.
– Meillä on yhteinen työhuone ja koulutustila Kristiinan kanssa. En niinkään työskentele siellä, vaan kotonani omassa työtilassani, mutta järjestän kuvataidekursseja Kristiinan tiloissa. Opetan öljyvärimaalausta ja erilaisia tekniikoita, Suominen kertoo.
RIIHEN PERIMMÄISESTÄ galleriasta tavoitamme Kristiina Lähteen, jonka omintakeisten töiden materiaalivalinnat ja tekniikka puhuttivat näyttelyvieraita jo avajaisiltana.
Kristiina Lähde, käytät töissäsi paljon kierrätettyjä käsitöitä, kuten pitsiliinoja, oletko siis käsityöihminen?
– Ei, en ole. Täällä näyttelyssä on yksi neulottu teos, jonka tein itse. Sen neulos on tasaista ja jälki hyvää, koska kehityin matkan varrella sitä tehdessäni, mutta en tavallisesti tee käsitöitä.

Lähteen näyttelyyn valitsemat kuvat ovat kiehtovia, koska niitä on tarkasteltava etäältä tai kameran linssin läpi hahmottaakseen kokonaisuuden kunnolla.
– Valitsemani tekniikka on vanhojen valokuvien pikselöinti. Työskennellessäni kuvalle tapahtuu samankaltainen prosessi kuin muistoille. Muistomme pikselöityvät ajan saatossa eli niihin syntyy aukkoja. Minä maalaan kuviini aukkoja. Ja samoin kuin mieli täyttää aukot muistissamme, silmä täyttää pikselöityneestä kuvasta puuttuvat palat.
Temaattisesti Lähde käsittelee töissään oman sukunsa vaiettuja vaiheita ja kokemuksia, sitä miten häpeän rakenteet siirtyvät sukupolvelta toiselle ja muovaavat muistia.

– Käyn taiteessani keskustelua itseni kanssa. Vaikka työt ovat henkilökohtaisia ja henkilökohtaisen elämän ympärillä pyöriviä, näyttelyvierailla voi olla samankaltaisia kokemuksia omasta elämästään.
Lähde kertoo, että hän on toiselta ammatiltaan diplomi-insinööri.
– Innovoiva työtapa on minulle tuttu. Taiteessanikin 80 prosenttia on erilaista kokeilua. Kokeiluista syntyy paljon materiaalia, jota en käytä. Siitä sekamelskasta nousee sitten juttuja, joiden koen toimivan. Kollegani Sirpa on metodologinen ja tarkka tekijä. Minä puolestani kokeileva ja kaoottinen.

NÄYTTELYN SUUNNITTELIJA, Eeva Markkanen kunnan kirjasto- ja kulttuuripalveluista toteaa, että työtä riittää avajaisten jälkeenkin.
– Gallerian arkea on pyöritettävä. Esimerkiksi kesätyöntekijä on perehdytettävä tehtäväänsä, Markkanen sanoo.
– Avajaiset ovat vain yksi suuri etappi, jonka jälkeen näyttely lähtee rullaamaan. Olen tämänvuotiseen kokonaisuuteen tyytyväinen ja odotamme runsaasti kävijöitä.
Riihigalleriassa vierailee noin 2000-3000 asiakasta joka kesä.
Ensi vuoden näyttelystä Markkanen paljastaa sen verran, että suunnittelu on käynnissä ja taiteilijatkin on jo valittu.
– Kaksi heistä oli avajaisissa paikan päällä, Markkanen vinkkaa, muttei suostu tämän enempää raottamaan salaisuuden verhoa seuraavan kesän yllä.







