TEKSTI SANNA KANTOLA
KUVA KUHMOISTEN SANOMAT
Kuhmoisten kappeliseurakunnan pappi Tuomas Taipale, mistä kirkon avioliittokäsityksen laajentamisessa on kysymys?
– Halutaan avata mahdollisuus vihkiä kirkoissa avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia pareja. Raamatun sanoihin perustuvien kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkkokäsikirjojen mukaan avioliittoon voidaan vihkiä vain mies ja nainen.
Miten avioliittolain muutos 2017 peilautuu kirkkolainsäädäntöön?
– Syntyi tilanne, jossa Suomen laki ja kirkkolainsäädäntö eivät ole enää yhtenevät avioliitto-termin tulkinnassa. Avioliittoinstituution uudenlainen ymmärtäminen sai jalansijaa kirkossa ja kirkkolainsäädännöstä poikkeava samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen alkoi lisääntyä yksittäisten pappien toimesta. Samalla alkoi kirkon sisällä prosessi avioliittokäsityksen laajentamiseksi. Tämä vaatii voimassa olevien kirkon säädösten muutoksia. Uudistuksena se oli aluksi pienen vähemmistön vaatima asia, mutta aika on muuttanut tilannetta verrattain nopeasti.
Miten oikeutta vihkiä avioliittoon tulkitaan nykytilanteessa?
– Oikeus vihkiä avioliittoon Suomessa kuuluu kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan papille, samoin kuin maistraatin lakimiehille. Nykyisellään Suomen lainsäädännön mukaan pappi voi vihkiä vuoden 2017 avioliittolain mukaiseen tasa-arvoiseen avioliittoon ja se on juridisesti pätevä avioliitto. Pappi on kuitenkin samalla evankelis-luterilaisessa kirkossa velvoitettu toimimaan ja vihkimään voimassa olevan kirkollisen lainsäädännön mukaan eli tällä hetkellä vain miehiä ja naisia.
– Tästä syystä kirkkolainsäädännön vastaisesti toimineille papeille saatettiin aluksi antaa tuomiokapitulin toimesta kirjallinen varoitus pappisviran velvollisuuksien ja pappislupauksen vastaisesta toiminnasta, ja tämä varoituksen antaminen on todettu korkeimmassa hovioikeudessa lailliseksi. Viimeisten vuosien aikana tuomiokapitulit ovat tietääkseni luopuneet varoitusten antamisesta.
Miten piispojen esitys olisi muuttanut vallitsevaa tilannetta?
– Esityksessä olisi tuotu kaksi rinnakkaista, osittain toistensa kanssa ristiriidassakin olevaa avioliittokäsitystä kirkollisen avioliiton piiriin. Esitys olisi ymmärtääkseni velvoittanut seurakuntia mahdollistamaan jokaisessa Suomen seurakunnassa myös samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen. Yksittäinen pappi tai kanttori olisi voinut omantunnon syistä tästä kieltäytyä, jos vain seurakunta olisi vihkimisen esimerkiksi työvuorojärjestelyin hoitanut.
– Itse en ole juurikaan seurannut tätä prosessia. Minulla ei henkilökohtaisesti ole tullut vastaan yhtäkään samaa sukupuolta olevaa paria, joka olisi pyytänyt avioliittoon vihkimistä tai siunaamista enkä tuntemistani papeistakaan tiedä, että näitä olisi tullut vastaan. Ajattelen, että kyseessä lienee siis erittäin marginaalinen asia. Olen itse sitoutunut pappisvalassani noudattamaan Raamattuun perustuvaa luterilaista tunnustusta, jonka mukainen on kirkon nykyinen avioliittokäsitys.
