TEKSTI MIKKO SEES & PASI HELMINEN
PASI HELMISEN isän suvun arvoitus alkoi ratketa vuonna 1986, kun nuori sukututkija päätti selvittää isänisänsä henkilöllisyyden. Hänen isänsä Viljo oli kuollut nuorena eikä koskaan saanut tietää, kuka hänen oma isänsä oli.
Helminen löysi kuin löysikin tarvitsemansa tiedon yhä elossa olleiden mummojensa avulla ja matkusti Ylikiiminkiin tapaamaan isänisäänsä Tauno Järvistä (1910-2000). Vuonna 2019 hän sai lopulta käsiinsä Harjunsalmen sukukirjan ja teetti DNA-testin. Nämä antoivat varmuuden siitä, että hän oli vuosikymmeniä aiemmin koputtanut oikean henkilön oveen.
Helmisen isoisä oli syntynyt Kuhmoisten Lästilän Sydänmaan rusthollissa. Isänisänisä Juho Järvinen oli kuollut nuorena, vain 48-vuotiaana, virallisen tiedon mukaan Lästilässä. Perheen asuinpaikasta on kuitenkin ollut epäselvyyttä, sillä Harjunsalmen sukukirjassa Tauno Järvisen pikkusiskot kertovat perheen asuneen Harjunsalmella Hautavehmaan tilalla. Heidän mukaansa Juhon kuoltua isovanhemmat myivät tilansa pilkkahintaan vieraille, koska pelkäsivät lesken uuden miehen vievän tilan. Isänsä menettäneet lapset sijoitettiin kylän taloihin työvoimaksi. Helminen on kuullut muualtakin, että hänen isoisänsä Tauno oli huutolainen. Juhon leski Erika elätti itsensä hierojana ja meni myöhemmin naimisiin Otto Vahterin kanssa. Liitosta syntyi poika vuonna 1924.
Tauno muutti 27-vuotiaana Kuhmoisista Ylikiiminkiin. Helminen kuuli hänet tavatessaan, että isoisä oli tietoinen Kuhmoisissa syntyneestä pojastaan. Isä ja poika eivät koskaan tutustuneet toisiinsa.
Isoisä kertoi myös oman versionsa isänsä Juho Järvisen kuolemasta. Hän väitti todistaneensa ikkunasta isänsä kuoleman kansalaissodan pommituksissa perheen takapihalla. Sukukirja ja viralliset tiedot kertovat kuitenkin toista: Juho oli pudonnut jäihin ja kuollut keuhkokuumeeseen. Pasi Helminen epäilee, että hänen isoisänsä oli joko nähnyt jonkun toisen kuoleman tai keksi tarinan Juhon kohtalosta kun joutui huutolaiseksi ja joutui selvittämään syytä kyläläisille.
Helmisen äiti oli Karjalan evakkoja Valkjärveltä. Perhe asettui Jämsän Hassiin, jossa syntynyt Helminen on sittemmin päätynyt Kangasalle. Hän kuuluu isänsä äidin suvun kautta tunnettuun Wirmailan sukuun, kuten suuri osa Kuhmoisten, Padasjoen ja Jämsän asukkaista.
ISOISÄN ARVOITUS ratkesi ja Valkjärven mummolta tuli paljon tietoa äidin puolen suvusta, mutta armeija ja muu elämä saivat parikymppisen Helmisen jättämään sukututkimusharrastuksen hautumaan.
Kipinä syttyi uudestaan vuonna 2019, kun Harjunsalmen sukukirjasta löytyi samaisen isoisän tiedot. Helminen alkoi tutkia sukuhistoriaansa uudella innolla. DNA-testin teettämistä hän suosittelee kaikille oman sukunsa vaiheista kiinnostuneille.
Hän kävi lukuvuonna 2022-2023 Tampereella sukututkimuskurssin ja alkoi ripeään tahtiin suunnitella alan yrityksen perustamista. Kotisivut julkaistiin pojan teknisen tuen turvin kesällä 2023. Yritys syntyi hieman huonoon aikaan, kun ilmassa oli paljon epävarmuutta ja suomalaisilla on mennyt taloudellisesti huonosti. Töitä on silti riittänyt kohtuullisesti, eikä Helminen tee sukututkimusta kokopäiväisesti.
Toisin kuin 1980-luvulla, nykyisin suuri osa tiedosta on saatavilla verkossa. Hän löytää asiakkaidensa kaipaamat tiedot digitoiduista kirkonkirjoista. Sukututkija luottaa seurakunnan merkintöihin. Syntynyt lapsi merkitään evankelis-luterilaisessa seurakunnassa syntyneiden kirjaan, sen jälkeen siirretään lastenkirjaan ja rippi-iässä rippikirjaan tai suoraan rippikirjaan, mikäli seurakunnalla ei ole lastenkirjaa. Kuollut henkilö merkitään kuolleiden kirjaan. Kirjaamiseen liittyviä epäselvyyksiä saattaa esiintyä rippikirjoissa, mikäli perhe on muuttanut toisen seurakunnan alueelle.
Myös pappien toisinaan kehno käsiala tuottaa ylimääräistä päänvaivaa, ja joskus muste on sotkenut merkinnät lukukelvottomiksi. Seurakunnasta riippuen varmoja tietoja löytyy 1700-luvulta asti. Aiemminkin eläneistä on joitakin tietoja saatavilla, mutta epävarmuustekijät kasvavat mitä kauemmas ajassa mennään.
SUOMALAISET OVAT keskimäärin varsin sisäsiittoista kansaa. Vielä 1800-luvun lopulla oli tapana, että vanhin lapsi — useimmiten miespuolinen — jäi asumaan synnyinkotiaan. Sisarukset löysivät puolison naapuritaloista tai samalta kylältä, joskus naapurikylästä. Kauemmas lähteminen oli melkoisen kynnyksen takana. Sukututkimuksen kannalta merkittävin ongelma on kadonneen isän löytäminen. Aviottomia lapsia oli ennen vanhaan paljon, ja vaikka koko kylä olisi tiennyt isän henkilöllisyyden, ei tietoa merkitty kirkonkirjoihin. Usein lapsille ei koskaan kerrottu isän nimeä, vaan salaisuus vietiin hautaan.
Helmisen omaa sukua on elänyt Kuhmoisissa ainakin jo 1500-luvulla. Talollinen Frans Jaakonpoika Pihlajalahti oli syntynyt vuonna 1580. Samoihin aikoihin eli Ruolahden suunnalla esi-isä Matti Pentinpoika Tehi-Tuomola. Muita Helmisen suvussa esiintyneitä tuttuja sukunimiä ovat ainakin Tuomaala, Hinskala, Rauhalahti, Savijärvi, Finnilä, Alimmainen, Tapanila, Puukila, Ylä-Puukila, Kopsala, Nihtilä, Skytte, Jokela, Kalliojärvi, Myllyranta, Virolahti, Saranen ja tietenkin Järvinen.
Sukututkimuksessa yksityisyydensuoja estää alle sata vuotta sitten syntyneen ja alle 50 vuotta sitten kuolleen henkilön tietojen julkaisemisen internetissä. Poikkeuksena sääntöön voi lähiomainen halutessaan julkaista tällaiset tiedot.
Helminen kannustaa selvittämään sukuhistoriaa. Yllätyksiä tulee usein vastaan. Hänestä olisi mielenkiintoista auttaa kuhmoislaisten sukujen tutkimisessa ja selvittää myös, löytyykö yhteisiä sukulaisia. Tällöin voisi sukulaisalennuskin tulla kyseeseen. Pasi Helmisen yrityksen kotisivut löytyvät osoitteesta sukututkija.fi.
