Urheiluseura Mäkimaan Muhkun jäsenistä juuri kukaan ei asu enää Mäkimaassa.
– Ehkä siksi tervehdyssanojen lausujaksi valittiin henkilö, joka ei juuri urheile, aloitti Merja Åkerlind lyhyen historiikkinsa.
Muhkun historia on vaikea tiivistää lyhyeksi. Urheilevien Lehdon veljesten aikaansaannos on liikuttanut vuosien varrella juoksijoita, (ampuma)hiihtäjiä, pyöräilijöitä, golffareita, mäkihyppääjiä ja potkupalloilijoita.
Tarkemmin Mäkimaan Muhkun taipaleesta Kuhmoisten Sanomat kirjoittivat kesän 2023 kesälehdessä.
Seuran historiaa käytiin lävitse myös potpurissa, jota värittivät Muhku magazinen toimittajan Matti Santasen uudelleen sanoittamat versiot vanhoista klassikkokappaleista.
Enää ei iltamista tarvitse maksaa 25 prosentin veroa, ja hupilupaakin riitti puoli kahteen asti. Tarina ei kerro, viihtyikö tanssiväki parketilla Savottaorkesterin säestämänä aivan niin pitkään.
Savottaorkesterillakin oli oma tarinansa kerrottavana: Heimon kaksirivisestä olivat lähteneet nappulat keripukin kiusatessa soittajaa. Ilkan kitara oli maadoitettu ilmastointiteipillä, joten sitä saattoi soittaa ukkosellakin. Sinikan soitin oli pulsaattorin edelläkävijä ja g-vireinen ja Riston saha soi siitäkin huolimatta, että soittaja piteli sitä väärin päin.
Runoja lausui Marja-Liisa Luostarinen, eikä Muhkun iltamat olisi mitään ilman Tippavaaran vanhan isännän vierailua.
