
TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
Kirjaston galleriaan on pystytetty lokakuun ajaksi olohuone, jonka nojatuoliin voi istahtaa ratkomaan ristikoita tai tekemään kesken jääneitä käsitöitä. Ympärille pystytetyssä näyttelyssä onkin niin paljon katsottavaa, että lepohetki voi tulla tarpeeseen.
Seinillä on tauluja kymmenittäin, gallerian toisessa päädyssä on esillä uniikkeja kuhmoislaisia huonekaluja. Niistä huomion varastaa lehtikuusesta valmistettu matala pöytä, jonka pöytälevyssä oleva halkeama on ikään kuin ronskein ristipistoin kursittu kasaan.

Lokakuun näyttely ”Sonaatteja sahalla ja siveltimellä” on kuhmoislaisille tuttujen kasvojen, Leena Aalto-Heikkilän sekä Sanna Ruokolan, yhteisnäyttely. Nimi viittaa kaksikon aikanaan yhdistäneeseen tekijään, musiikkiin.
– Olen aikanaan opettanut Sannalle yläkoulussa musiikkia. Musiikki kuuluu vahvasti meidän molempien elämään, oli kiva tuoda se näyttelyn nimeen, Aalto-Heikkilä kertoo.
Hän on maalannut osan töistään vanhoille nuottivihon sivuille.

Myöhemmin Aalto-Heikkilä ja Ruokola ovat törmänneet käsityömessuilla sekä erilaisissa luovan alan tapahtumissa. Tapaamisten myötä ilmoille lennähtivät ajatukset paitsi yhteistyöstä (Ruokola on tehnyt paljon huonekaluja Aalto-Heikkilän kotiin, ja Aalto-Heikkilän maalauksia löytyy Ruokolan kodista) myös yhteisnäyttelystä.
– Näyttely nousi pystyyn luontevasti. Sen tekeminen oli hauskaa. Nautimme molemmat ja viheltelimme tehdessämme, kun suunnittelimme olohuonetta. Meillä oli visio siitä, kuinka lamput ja taljat tuovat siihen lämpöä, Aalto-Heikkilä kertoo.

Hänen edellisestä taidenäyttelystään kirjaston galleriassa on vierähtänyt pari vuotta, mutta Ruokolan kalusteita ei ole koskaan ollut esillä taidenäyttelyssä.
– Jälleenmyyjillä niitä kyllä on ollut esillä, se on ollut silkkaa kauppaa. Olen kiertänyt design-toreja ja -messuja, mutta en ole koskaan ajatellut, että kalusteet kuuluisivat näyttelyyn. Enkä tiedä, onko täällä ikinä ollut kalusteita esillä, veistoksia kyllä, Ruokola sanoo.
Samaan hengenvetoon hän myöntää, että ei ole ikinä ajatellut tekevänsä taidetta, vaan jotain käytännöllistä ja hyvää käyttöesinettä, joka on samalla kaunis.

”Sonaatteja sahalla ja siveltimellä” -näyttelyn avajaisia vietettiin keskiviikkona lokakuun ensimmäisenä päivänä.
– Tosi hyvät fiilikset. Ihanaa, että väkeä tuli näin paljon, Aalto-Heikkilä kiittelee monikymmenpäistä avajaisyleisöä.
– Selkeästi tällainen näyttely kiinnosti. Kaikki vieraat eivät olleet tuttuja, vaan ihan matkan päästä oltiin tultu, Ruokola toteaa ja kiittelee samalla käytössä olevaa galleriaa.
– Kalusteethan näyttävät ihan hyvältä täällä, kun on tilaa ja ihana valaistus. Yleensä ne ovat varastossa pahvilaatikoissa ja ahtaasti.
