HISTORIANTUTKIMUKSELLE ON ominaista, että löytyy uusia lähteitä, joiden avulla aiempi tutkimus tarkentuu. Myös vanhoja lähteitä voi toinen tutkija tulkita toisesta näkökulmasta kuin aiemmat. Heikki Niemeläinen on Harmoisten sairaalan vuoden 1918 tapahtumia selvittäessään toiminut juuri näin ja tehnyt hyvää työtä kertomansa mukaan viimeiset viisitoista vuotta.
Kuhmoisten historian toisen osan kirjoittajana minulla oli käytössä rajallinen aika. Historian käsikirjoitus tuli saada valmiiksi 30 kuukaudessa. Kun selailee kirjan sisällysluetteloa, voi lukija todeta, että vastaavia teemoja kuin vuoden 1918 tutkiminen on kirjassa yhdeksäntoista. Koko käsikirjoituksen sivumäärä ylitti useammalla sadalla sivulla sovitun, kun tutkittavaa oli niin paljon.
Vuoden 1918 tärkeys ymmärrettiin ja siihen panostettiin niukoissa ajallisissa raameissa kaikki mahdollinen. Historiatoimikunta antoi kirjoittajalle vapaat kädet eli ei sensuroinut mitään. Käsittelyn perusteellisuutta osoittaa lähes 370 lähdeviitettä, joissa useimmissa on useita eri lähteitä. Historian virallinen tarkastaja FT Anneli Mäkelä-Alitalo kiitti lausunnossaan erityisesti tämän traagisen vuoden käsittelyä.
Heikki Niemeläisen (KS 17.12.2025) esille tuomat lähteet tarkentavat kuvaa maaliskuun 10. päivän taisteluiden ja Harmoisten sairaalan tapahtumista. Merkittäviä ovat taisteluihin osallistuneen Niilo Hersalon muistiinpanot Kalmin kirjan marginaalissa ja niiden välissä ollut Hersalon vuonna 1938 piirtämä kartta sekä Kansallisarkistosta ratsuosaston kirjanpidon löytyminen.
Näiden lähteiden ansiosta Niemeläinen kykeni paikantamaan muun muassa Lauri Pihkalan olinpaikan taistelujen aikana Putkistoon eikä Harmoisten sairaalaan kuten niin monissa tutkimuksissa on väitetty.
Jo Kuhmoisten historiassa mainittu sairaalan kaksi eri ampumista saa tekijät, kun 35:n ratsumiehen joukosta Niemeläinen nimeää Kuhmoisten kirkkoherran pojan Eino Soriolan olleen yksi kolmesta punaisten sairaalan potilaiden ampujasta. Aiemmin (JS 17.10) Niemeläinen nimesi ampujaksi myös kuhmoislaisen Toivo Rantasen.
Soriolan ja Rantasen osalta Niemeläinen tukeutunee vanhoihin haastatteluihin, joista mikään lähde ei käsittääkseni ole silminnäkijän kertomus sairaalan tapahtumista, joten nämä tiedot jäävät edelleen osin epävarmoiksi. Sen sijaan kuvattu sairaalan toinen ampumistapaus on todennäköisempi paikalla olleen Dagmar Aaltosen kertomana. Soriolaa ja Rantasta Aaltonen ei voinut nimetä, koska heitä hän ei tuntenut toisin kuin toisen ampumisen oman kotipaikkakuntansa hämeenlinnalaiset miehet.
Erinomaista lähdekritiikkiä Niemeläinen osoittaa arvioidessaan, että useamman tutkijan viittaama K. Nuutila olisikin keksitty henkilö.
FT, dosentti Ossi Viita
Kuhmoisten historian II osan kirjoittaja
