TÄLLÄ VIIKOLLA uutisista on saatu lukea, kuinka vihaiset nuoret ovat lähteneet kaduille lukuisissa eri Euroopan maissa. Syyt vaihtelevat epävarmasta tulevaisuudesta tyytymättömyyteen poliitikkoja kohtaan. Käytännön elämä tuntuu haastavalta, sillä asuntoihin ei ole varaa ja panostukset koulutukseen ovat vähäiset. Yhtä kaikki – nuoret ovat suuttuneet.
Nuoret ovat toki nousseet barrikadeille ennenkin. Kuusi vuosikymmentä sitten he vaativat vapautta. Nyt he haikailevat Ylen uutisen mukaan mahdollisuutta tavalliseen, turvalliseen elämään. Yhteiskunnan vauraus tuntuu liukuvan
saavuttamattomiin.
Suomalaisnuoria on vaikea kuvitella mellakoimassa kaduilla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he allekirjoittaisi eurooppalaisten ikätovereiden huolia. Viime vuonna julkaistun nuorisobarometrin mukaan nuorten usko tulevaisuuteen on heikentynyt ei vain maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi, vaan elämän perusedellytysten uupumisen vuoksi.
Hallituksen tekemien päätösten seuraukset ovat osaltaan vaikuttaneet nuortenkin tilanteeseen. Yksi näkyvimmistä päätöksistä on koulutukseen kohdentuneet leikkaukset. Ei vain korkeakoulutasolla, vaan valtionosuuksien kautta myös perusopetuksen tasolla. (Mielen)terveyspalveluistakin on napsittu. Onkin kiinnostavaa nähdä, mikä puolueista ottaa nuorten asiat harteilleen ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Myös pienillä ja paikallisilla teoilla on vaikutusta nuorten hyvinvointiin. Unicef on listannut kymmenen keinoa, miten kuka tahansa voi lisätä nuorten uskoa tulevaisuuteen. Kuunteleminen sekä oikeanlainen puhe ja sanavalinnat yleensä auttavat.
Nuorten kokemat huolet eivät häviä heidän vanhetessa. Meillä ihaillaan aktiivisia aikuisia ja kykeneviä ikäihmisiä. Tällä menolla heitä ei jatkossa ole. Syntyvyys laskee, yhteiskuntaan ei kasva sitä pyörittäviä yksilöitä. Ja ihan vain yksilön elämänlaatukin on heikko. Ei kukaan turhaan ole närkästynyt.
Katja Sirviö
