TEKSTI & KUVAT ARJA MÄKELÄ
JOULUTTAJAN JOULU on täynnä valoja, värejä ja koristeita, hyvissä ajoin ennen joulua. On olkipukkeja, pieniä joulukyliä, takan reunalla roikkuvia lahjasukkia, kynttilöitä ja tietenkin joulukuusi. Ruokaa on yllin kyllin ja ihmisiä talo täynnä. Kaikista tärkeintä on kuitenkin yhdessäolo.
Joulu on aina ollut tärkeää aikaa Desire Frimanille. Hän rakastaa koristella kotinsa jouluiseksi.
– Ensimmäiseen adventtiin mennessä täytyy joulun näkyä, hän kertoo.
Frimanin koti on joulukuun alussa täynnä merkkejä tulevasta joulusta. Aikaisimmillaan hän on aloittanut jouluvalmistelut jo lokakuussa.
– Se vaan lähtee täydellä vimmalla ja tohinalla. Ei ole sellaista kauppareissua, etteikö jotain joulurekvisiittaa tarttuisi mukaan, hän vahvistaa.
UUSIMPANA HANKINTANA komeilee huoneen korkuinen joulupukki. Pukki on ilmatäytteinen ja se pääsee kohta terassille, kunhan on saanut sään kestävän alustan jalkojensa alle.
– Aina pitää olla jotain extraa, sellaista wau!-juttua, selittää Friman.
Valoketjuja ja kynttilöitä on paljon ja kaikkialla, sekä ulkona että sisällä.
– Valot tuovat niin kivan tunnelman, kun ilta pimenee.
Frimanin jouluhössötys on joskus liikaa hänen lapsilleen.
– Mutta sitten he sanovat, että ihanaa äiti kun jaksat laittaa kodin niin hienoksi.
Tyttärensä Friman pyytää askartelemaan lumihiutaleita ja muita koristeita ikkunalle.
– On mukavaa nähdä lasten kädenjälki joulukoristeissa.
FRIMAN ON tartuttanut jouluvarustelun myös pitkäaikaiseen ystäväänsä Siru Mäkiseen.
– Keittiön ylähyllyllä näyttäisi olevan pistorasia. Sinne saisi vielä kivoja valoja, yllyttää Mäkinen vastaavasti ystäväänsä.
– Sinne voisi laittaa joulupukin ja poroja, innostuu Friman.
– Kun pääni saa idean, minun on pakko toteuttaa se heti.
Friman tutustui työharjoittelussa nuorisotalolla Mäkisen lapsiin ja lasten kautta Mäkiseen.
– Sen jälkeen olemme olleet tiiviisti yhdessä, he kertovat.
Mäkinen on Frimanin nuorimman lapsen kummi. Häntä kutsutaan perheessä Kummimummiksi.
Papaksi taas kutsutaan entistä naapuria, perheelle läheiseksi tullutta Kari Sarénia.
Nyt viisivuotias Rebekka oli vauva, kun sai naapurista papan.
Sukulaiset, Kummimummi ja Pappa perheineen viettävät porukassa yhteisen joulun.
– Viime jouluna meitä oli parikymmentä. Ruokaa tehdään niin paljon, ettei se varmasti lopu, sanoo Friman.
Ei ole sellaista kauppareissua, etteikö jotain joulurekvisiittaa tarttuisi mukaan.
Desire Friman
JOULULAATIKOIDEN VALMISTUS alkaa heti joulukuun alusta. Kaalilaatikoa tehdään mummon reseptillä 18 kiloa, lanttulaatikkoa 8, ja porkkanalaatikkoa 12 kiloa. Savu-, graavi- ja kylmäsavulohta hankitaan kutakin noin puolitoista kiloa. Juustotarjottimella saattaa olla jopa neljääkymmentä eri lajia. Kinkkuja on kaksi. Lisäksi joulupöytään tehdään erilaisia salaatteja ja jälkiruokia.
– Romanit rakastavat ruokaa. Ja vaikka ruokaa valmistetaan valtavat määrät, on sitä tapanina enää rippeet jäljellä, kertoo Friman.
Aattoiltana ruuan jälkeen kääriydytään viltteihin sohvalle ja hiljennytään katsomaan jouluelokuvia.
Aikaisemmin pimeää inhonnut jouluttaja pitää nykyään synkästä syksystäkin.
– Jouluun valmistautuminen on varmaan auttanut siinä.
– Aina joulukuun alussa tuon tähän lipaston päälle Raamatun. Avaan sen jouluevankeliumin kohdalta ja luen jokaisena päivänä osan. Saan evankeliumin luettua loppuun yleensä joulukuun viimeisenä päivänä, sanoo Friman.
