Kuvataiteilija Sade Hiidenkari paluumuutti Kuhmoisiin kesällä, takaisin vanhaan hirsitaloon pienen järven rannalla.
Mielikin päivänä vuonna 1996 Sade osti vanhan talon metsineen Kylämältä. Hänen ajatuksenaan oli rakentaa yhteisö, joka eläisi omavaraisesti ja mahdollisimman ekologisesti. Muutaman vuoden jälkeen yhteisöelämä muuttui perhe-elämäksi, kaksi nyt jo aikuista lasta varttuivat alkuun hyvinkin luonnonhelmassa omien kasvimaiden antimilla.
Sade on sen jälkeen asunut monessa eri paikassa, suorittanut taiteenalan opintoja ja tehnyt monenlaisia töitä, muuttanut takaisin ja taas muualle. Hän sai suurimman osan metsää Metso-suojeluun vuonna 2013.
Talo on ollut välillä vuokralla. Nyt Sade on palannut Kylämälle, ja koittaa saada talon taas asuttavaan kuntoon. Apuna on ollut hänen aikuinen poikansa Otso Hiidenkari. Otso tekee insinööriopintojensa lopputyötä.
– Viimeinen muutto on ollut raskas. Onneksi ystäväni tulivat auttamaan. Ja Otson kanssa olemme oikea tehotiimi, ja opimme koko ajan uutta.
– Minulle tärkeimpiä kiinnostuksen kohteita ovat aina olleet ympäristötoiminta, tiede ja taide. Nuorempana mietin opiskeluvaihtoehtoja molempien suuntausten välillä. Tajusin, että voin tehdä kumpaakin, tiede ja taide ovat minulle yhtä tärkeitä. Nykyään taide on sellaista, että mennään yli rajojen. Olen tehnyt yhteisöllisiä projekteja ja yhteistyötä eri alojen tutkijoiden ja toimijoiden kanssa, muun muassa biokemistien ja metsäntutkijoiden. Olen saanut yhdistää taiteen tekemisen ja ympäristönsuojelun.
Sateen taide on hänen omien sanojensa mukaan käsitteellistä. Hän rakentaa erilaisia tiloja ja tekee videoita. Oleellista on se, mitä katsojan mielessä tapahtuu.
– Nyt olen innostunut japanilaisesta grafiikasta, joka työstetään noesta tehdyllä Sumi- musteella. Sormeni kuitenkin syyhyävät puunveiston pariin.
Millainen on ollut Sateen ura ulkomailla ja mitä hän ajattelee nykyisestä maailmanmenosta? Voit lukea jutun kokonaisuudessaan viikon 43 Kuhmoisten Sanomista. Näköislehden irtonumeron voit ostaa Lehtiluukusta.
