Vanhoja muistoja tulee mieleen pikkuhiljaa, kertoo Jaakko Ulmanen.
Miesten Kotaillassa viime marraskuussa puhunut helsinkiläinen palomies johti pintapelastajia matkustaja-autolautta Estonian uppoamisen yhteydessä yli 30 vuotta sitten.
Katsomme pelastustöitä dokumentoineen Utön surun päivä -videon. Valkotaululle heijastetussa dokumentissa näkyy rajavartioston koptereita. Niiden avulla 40 kilometrin päässä onnettomuuspaikalta sijainneen Utön saarella olevaan halliin kerättiin yli sata vainajaa.
Estonian onnettomuutta on kutsuttu ensimmäiseksi suuronnettomuudeksi, jossa media sai tietää asioista ennen maiden poliittista johtoa. Ulmanen oli paikalla, kun media saapui raportoimaan onnettomuudesta. Hän huomasi kalastaja-aluksen lähestyvän saarta.
Koska kalastusaika oli päättynyt, Ulmanen epäili aluksessa olevan toimittajia. Hän kertoi asiasta linnakesaaren johtaja Pasi Staffille, joka laittoi konepistoolin laiturille estääkseen toimittajia nousemasta maihin ilman lupaa. Staff ohjeisti heitä kävelemään perässään poikkeamatta reitiltä. Toimittajien ei haluttu menevän halliin ja ottavan kuvia vainajien ruumiista.
Ulmanen huomauttaa, ettei lehdistöstä tullut yhtään negatiivista kommenttia pelastustöistä.
– Toimittajatkaan eivät halunneet retostella, vaikka kaikenlaisia kommelluksia siellä tapahtui. Kuitenkin pelastus sujui olosuhteisiin nähden hyvin.
Ulmosen mukaan pelastustoimia oli harjoiteltu paljon, mutta ei koskaan niin vaativissa olosuhteissa kuin Estonian uppoamisen aikaan oli käynnissä. Myös hälyttämisessä oli viivettä. Ulmanen peräänkuuluttaakin, että johtamista ja hälyttämistä pitäisi harjoitella etukäteen.
Syysmyrskyssä öisellä Itämerellä tapahtuneen onnettomuuden pelastustyöt olivat poikkeukselliset haastavan sään lisäksi siksi, että ne edellyttivät kansainvälistä yhteistyötä viranomaisten ja merivartioston välillä. Tämän mittaluokan onnettomuuksia on harvoin. Onnettomuustilanteessa ei ollut varauduttu johtamaan niin monta eri viranomaista.
– Mukana oli paljon meriviranomaisia eri maista. Se oli johtajalle haaste. Erikoisuus oli, että siviilejä määrättiin onnettomuuspaikan johtajaksi, kuten Silja Europan kippari Vesa Mäkelä, Ulmanen kertoo.
Pintapelastajia johtaessaan Ulmanen pysyi tilanteen tasolla kantaen mukanaan koko ajan ilmailuradiota, meri-VHF:ää, omaa raahattavaa puhelinta sekä paloradiota. Eräs Ulmasen ryhmässä toiminut palomies toimi Utön lennonjohtajana käsiradiolla.
– Eivät ne tiedä tänä päivänäkään, että palomies ohjasi lentokoneita.
Ulmasella on teoria siitä, minkä vuoksi Estonia upposi. Sen ja hänen työstään joukkojen johtajana kriisitilanteissa voit lukea viikon 3 Kuhmoisten Sanomista. Näköislehden voit ostaa Lehtiluukusta.
