PIENENÄ PELKÄSIN pimeää ja kesällä paarmoja aivan hysteerisesti. Perheemme esikoisena pelkäsin jäätyämme joskus kotiin pienempien sisarusteni kanssa keskenämme, että äidille ja isälle tapahtuu jotain ja jäämme yksin tänne maailmaan. Kun taivaalla lensi lentokoneita, pelkäsin uutta sotaa. Sota-aika ei ollut kaukana. Vallankin 1956 noottikriisin aikaan pelko oli käsin kosketeltavaa.
Elinpiirimme tänäänkin tuntuu turvattomalta. Pelon aiheet ovat jokapäiväisiä. Voiko tätä elämää elää ilman pelkoja? Psalmissa 23, niin sanotussa Paimen psalmissa, sanotaan: ”Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa.” Onko mahdollista, että meistä jokainen pystyisi elämään psalmin kuvaamaa elämää, jossa ei tarvitse pelätä mitään pahaa? Ajattelen, ettei ole kyse ainakaan mistään pikaratkaisusta. Omalla kohdallani prosessi on kestänyt koko pitkän elämäni ajan.
Olen saanut saattaa molemmat vanhempani ja viimeksi vanhimman tyttäremme kuoleman rajan yli uskoen, että he ovat päässeet perille sinne, minne Jeesus on mennyt valmistamaan meille jokaiselle häneen uskovalle paikan. Pelkäsin avioeroa ja syöpää. Niistäkin selviämiseen olen saanut voimaa päivän kerrallaan. Älä pelkää! Niin meille sanotaan Raamatussa kuulemma yhtä monta kertaa kuin vuodessa on päiviä. Omin voimin emme selviä peloistamme, vaikka kuinka vahvasti sanottaisiin: ”älä pelkää”.
Jumala, joka on kaiken luoja, ei ole jättänyt tätä maailmaa, eikä meitä luotujaan oman onnemme nojaan. Rakkaudessaan Hän pitää meistä huolta. Jeesus lupasi omilleen ennen taivaaseen astumistaan ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että Jumalan huolenpito toimii. Hänen seurassaan pelko häviää. ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh.14:27) Tämäkin Jeesuksen lupaus on aivan uskomaton, mutta totta.
Riitta Hellqvist
