”MINÄ OLEN ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin.” (Joh. 11:25)
Tulevan sunnuntain evankeliumiteksti (Joh. 11:21–45) vie meidät Lasaruksen haudalle, jossa hänen sisaruksensa surevat hänen kuolemaansa. Haudalla saapuu myös Jeesus, joka ei ole välinpitämätön ihmisen kärsimykselle. Hän näkee surun, kuulee itkun ja itkee itsekin. Jeesuksen kyyneleet kertovat, kuinka syvästi hän rakastaa ihmistä. Jokainen ihminen on hänelle arvokas.
Kun Lasarus oli kuollut, kaikki näytti päättyneen. Jeesus kuitenkin tuli paikalle tuoden toivon sinne, missä sitä ei enää ollut. Hänen voimallinen sanansa kutsui kuolleen elämään. Samalla tapahtuma osoitti, kuka Jeesus todella on: Jumalan Poika, ylösnousemus ja elämä.
Myös meidän ajassamme monet ihmiset elävät eräänlaisessa hengellisessä unessa. Arjen kiireet, huolet ja epäusko voivat peittää näkyvistä sen, että Jumala kutsuu meitä yhteyteensä. Jeesus ei kuitenkaan lakkaa etsimästä ihmistä. Hän rakastaa jokaista ja tahtoo, että jokainen heräisi synnin ja epäuskon unesta kuulemaan evankeliumin ilosanoman: syntimme on sovitettu ristillä, ja tie Jumalan luo on avattu, kaikki on lupa uskoa anteeksi annetuksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Lasarukselle Jeesus huusi: ”Tule ulos!” Samalla tavoin hänen sanansa kutsuu meitäkin. Se kutsuu jättämään pimeyden, epätoivon ja välinpitämättömyyden taakse sekä seuraamaan Kristusta. Hänessä on anteeksianto, uusi elämä ja tulevaisuus, joka ulottuu kuoleman tuolle puolen.
Jeesuksen kutsun päämäärä ei ole vain parempi elämä tässä ajassa, vaan iankaikkinen ilo Jumalan luona. Hän johdattaa omiaan kohti kunnian taivasta, jossa kuolemaa, surua ja eroa ei enää ole. Kuullessamme omalle kohdallemme syntien anteeksiantamuksen sanan, saamme vastata Martan tavoin: ”Uskon, Herra.”
Tuomas Taipale
