TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
JOKA TOINEN keskiviikko seurakuntakodilta voi kuulua sukkapuikkojen kilinää. Paino sanalla voi, sillä puikkopiirissä tärkeintä ei suinkaan ole valmistuvien sukkien määrä.
– Tämä on hauska piiri. Tänne voi tulla sillä mentaliteetilla, että valmista ei tarvitse tulla. Langat saa täältä, ja kotona voi jatkaa, vuoden verran puikkopiirissä käynyt Pirkko Pulli sanoo.
Seija Rantala ja Marjatta Mäkinen komppaavat kertomalla, että seurustelu, yhdessäolo ja kahvin pehmittämät kielijänteet ovat merkittävä osa puikkopiiriä.
– Mitään kuvioita ei voi kyllä kutoa, kun siinä pitäisi laske silmukoita ja muistaa, mitä on tehnyt. Täällä tehdään yksinkertaisia kuvioita ja kuunnellaan, mitä muut puhuvat, Meeri Vaskisalo ja Saara Nuuttila toteavat.
PUIKKOPIIRI ON osa seurakunnan diakonityötä.
– Ajattelin aikanaan, että olisi kiva saada aikaan jotain hyvää ja iloa. Otin yhteyttä Tarjaan (Vesikallio), sillä moni meistä kutoo paljon, ja sukkia riittää lahjoitettavaksi muillekin kuin sukulaisille ja ystäville, Eija Ansiomäki kertoo.
Kuhmoisten kappeliseurakunnan diakonityöntekijä Tarja Vesikallio epäilee, että puikkopiirissä on vuosien aikana valmistunut lähes tuhat paria sukkia. Niitä on jaettu muun muassa Päijännekodille, opiskelijoille, koululaisille sekä Ukrainaan ja piilotettu kylälle kenen tahansa löydettäväksi.
– Kutojia piirissä käy noin 15. Yksi piiriläinen haluaa kutoa kotona. Langat ostamme testamenttirahastosta, jonka diakonityö on aikanaan saanut, Vesikallio kertoo.
Hän käy ostamassa langat itse ja kertoo usein kuulevansa kommentteja pahemman luokan neuloosista.
– Yhtään silmukkaa en näistä langoista tee. Olen saanut koulusta kutomiskammon, eikä sen jälkeen ole ollut mielenkiintoa opetella, Vesikallio nauraa.
KUTOMISEN OHELLA puikkopiirissä juodaan kahvia ja syödään Rantalan Seijan mukanaan tuomia luumuja. Pöydissä puhutaan kuulemma ”kaikkea, mitä sylki suuhun tuo”.
– Naisten kerhoissa yleensä juorutaan, mutta täällä ei. Ei puhuta toisista ihmisistä eikä levitetä juttuja eteen päin, vuosikausia puikkopiirissä käynyt Pirkko Järvinen kiittelee.
Tällä kertaa puhutaan siitä, tehdäänkö sukkia nelulomalla vai kutomalla, ja harmitellaan Kuhmoisten alhaista syntyvyyttä. Joku kertoo, kuinka jo 1960-luvulla mietittiin, haluaako tähän maailmaan tehdä lapsia. Mielessä oli noottikriisi ja käynnissä Vietnamin sota.
– Lapsia tuli kuitenkin neljä.
Tapeltu puikkopiirissä ei ole koskaan. Ei ole ollut aihetta, sillä jokainen saa kutoa omalla tyylillään. Hetken ajan riemua revitään kuitenkin paikallislehteen mahdollisesti päätyvistä otsikoista, joiden mukaan puikkopiirissä heiluivat myös nyrkit.
Puolessa välissä puikkopiiriä kutimet lasketaan pöydälle ja osallistutaan Leena Lehtosen vetämään taukojumppaan. Kutominen ottaa käsiin ja hartioihin. Yksi tehokas jumppaliike on nyrkkeilyliike, mutta nyrkkeilysäkkiä ei seurakuntakodin salin nurkasta kuitenkaan löydy.
